Ensi sunnuntaina on vaalipäivä. Ensimmäistä kertaa valitaan aluevaltuustot, jotka ohjaavat hyvinvointialueita näiden toteuttaessa sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluita alueillaan. Tämän lisäksi uudet alueelliset päättäjät myös laskevat bensan hintaa, säätelevät maahanmuuttoa ja turvaavat toimivat lähipalvelut myös kuntien vastuulle jäävien palveluiden osalta. Näin ainakin voisi käsittää vaalimainosten perusteella. En ole huomannut, että kukaan ehdokkaista olisi luvannut perustaa joka kuntaan pelipoliklinikan ongelmallisesti pelaavien tukea ja hoitoa järjestämään, mutta epäilemättä suurin osa ”pitäisi erittäin tärkeänä näiden palvelujen kehittämistä” jos heiltä asiaa kysyisi. ”Huomion kiinnittäminen” ja ”tärkeänä pitäminen” on varmasti hyvä alku, mutta olisi syytä päästä myös konkreettisempaan työhön näidenkin palvelujen osalta.

Listasin muutamia asioita, joista olisi hyvä aloittaa, kun suunnitellaan alueellisia palveluja ongelmallisesti pelaaville ja heidän läheisilleen.

  1. Palvelut ovat näkyvissä. Palveluiden löytäminen on nyt monilla alueilla kohtuuttoman googlauksen ja soittelun takana. Se, että pelaajat, läheiset ja ammattilaiset ohjataan soittamaan Peluuriin, josta yritetään selvittää paikallisia palveluja, ei voi olla tavoiteltava käytäntö. Kannattaa myös huomata, että kahdeksan klikkauksen takaa nettisivuilta löytyvä maininta siitä, että päihdehoitaja hoitaa myös peliongelmia, ei ole vahva viesti ”erittäin tärkeänä pitämisestä”.
  2. Palvelun nimi vaikuttaa avun hakemiseen. Epätäsmällinen nimeäminen vaikeuttaa palvelujen löytämistä ja nimestä tulevat mielleyhtymät voivat saada apua tarvitsevan perääntymään. Pelaamisensa haittoja pohtiva hakeutuisi mieluummin riippuvuus- kuin päihdepalveluihin ja nuorensa pelaamiseen tuskastunut vanhempi ei hevillä soita lastensuojeluun.
  3. Palvelu tulisi tarjota sieltä, mistä löytyy osaamista. Näkyvät ja kauniisti nimetyt palvelut eivät toimi, jos osaaminen ontuu. Hyvinvointialueilla tulisi olla resursseja osaamisen kehittämiseen ja järkeä rakentaa joustavia toimenkuvia, jotka mahdollistavat osuvimman osaamisen hyödyntämisen, vaikka se edellyttäisi työskentelyä useassa eri palvelussa.
  4. Aina ei kannata mennä terveys edellä. Sote-uudistukseen liittyvässä keskustelussa on jatkuvasti puhuttu lähes pelkästään terveydenhuollosta, ja usein mittarina on ollut pelkkä lääkäriin pääsy. Ongelmallisesti pelaavien ja heidän läheistensä palveluissa, kuten monissa muissakin, parhaaseen tulokseen päästään moniammatillisen yhteistyön ja vertaistuen avulla. Riippuvuuksien hoito on paljon muutakin kuin terapiaa.
  5. Ei kaneja hatusta vaan kohtaamisia. Toipumisen käynnistyminen edellyttää yleensä kokemusta kuulluksi tulemisesta eikä paraskaan menetelmäosaaminen paikkaa luottamuksen puutetta. Asiakkaan kannalta oleellista on päästä mahdollisimman suoraan oikean osaajan luokse ja tulla kohdelluksi ihmisenä eikä diagnoosikimppuna tai näytekokoelmana. Työntekijä pystyy parhaimpaansa, kun tietää tehtävänsä tavoitteet ja rajat ja saa soveltaa osaamistaan.

Yleinen hyvinvointialueisiin palvelujen tuottajina liitetty metafora on leveämmät hartiat. Olematta kovin kummoinen ihmisruumiin asiantuntija epäilen, etteivät leveät hartiat paljon auta, jos lihakset ovat surkastuneet ja pää hartioilla on tyhjä tai ns. vedetty täyteen.

Sosiaali- ja terveysalan työvoimapulaa voi pitää lihaksiston kuihtumiseen verrattavana tekijänä. Kyse on pitkästä kehityksestä, jota korona on kärjistänyt. Lihasten kehittäminen vaatii monenlaista jumppaa, pikakikkoja ei ole. Ehkä olisi syytä myös sote-alan sisällä ryhtyä nostamaan asiakastyötä tekevien arvostusta; todeta, että tehostamisen raja on saavutettu ja laajentaa mahdollisuuksia kehittämis- ja asiakastyön yhdistämiseen. Kannattaisi myös muistaa, että markkinoilla sellaisten tuotteiden hinta nousee, joista on puute.

Tyhjän ja täyden pään ongelmat liittyvät enemmän toiminnanohjaukseen; vaikka hartiat olisivat kuin ladon ovet ja lihakset kunnossa, ei tulosta tule, jos ei hahmoteta mitä pitäisi tehdä, milloin aloittaa, kuinka kauan jatkaa ja miten lopettaa. Sopii toivoa, myös pelaajien palveluiden kannalta, että valittavilla päättäjillä ja pitkän valmistelumaratonin uuvuttamilla virkahenkilöillä on tarjota palveluiden organisointiin muutakin kuin lasittunut katse ja kiireessä väännettyjen vuokaavioiden viidakko.

Jarkko Järvelin, Pelituki