Terveyden ja hyvinvoinninlaitos THL on julkaissut rahapelaamisen riskirajat v. 2026, jotka kiteytyvät muistisääntöön 2-4-2. Riskirajojen mukaisesti rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja ehkäistäkseen, tulee välttää pelaamasta:

• yli 2% nettotuloista kuukaudessa ja
• yli 4 päivänä kuukaudessa ja
• yli 2 pelityyppiä toistuvasti.

Riskipelaamisen tunnistaminen on tärkeää, koska riskipelaamisesta on usein lyhyt matka ongelmalliseen pelaamiseen. Riskipelaamisen tunnistamisen apuna voi hyödyntää THL:n lanseeraamaa rahapelitestiä (siirryt toiselle sivulle).

Ongelmallisesti pelaavia on noin 3-4 % väestöstä. Ongelmallinen pelaaminen vaikuttaa haitallisesti elämän eri osa-alueilla, kuten tekoihin, tunteisiin, terveyteen ja talouteen. Tyypillisiä haittoja ovat mm. voimakkaat syyllisyyden ja häpeän tuntemukset, läheisille valehtelu ja pelaamisen salaaminen, ahdistuneisuus ja säästöjen pelaaminen tai velkaantuminen. Haitat alkavat näkyä pelaajan arjessa ja vaikuttavat usein myös läheisiin. 

Rahapeliriippuvuus on mukana kahdessa kansainvälisesti käytössä olevassa tautiluokituksessa: ICD-10 ja DSM-5. Suomessa käytössä olevan WHO:n ICD – tautiluokituksen mukaan vakava rahapeliongelma määritellään pelihimoksi (F63.0), ja DSM-5-tautiluokituksen yhteydessä puhutaan rahapeliriippuvuudesta. Rahapeliriippuvuudesta voidaan puhua, kun pelaaminen on toistuvaa, pakonomaista ja pelaaja ei enää hallitse pelaamista. Pelaamisen vähentäminen tai lopettamisyritykset voivat aiheuttaa vieroitusoireita kuten rauhattomuutta tai ärtyneisyyttä. Pelaaminen aiheuttaa vakavia haittoja arkeen, hyvinvointiin ja ihmissuhteisiin. Ongelmallisen rahapelaamisen ja rahapeliriippuvuuden hoitomuotoja ovat mm. kognitiivinen käyttäytymisterapia ja motivoiva haastattelu.