”Meille tulee herkästi riitaa isovanhempien kanssa, kun he eivät välitä lainkaan meidän päättämästä ruutuajasta, vaan istuttavat Kaapon aina TV:n ääreen tai antavat hänen katsoa puhelimen kautta videoita, kuinka paljon vaan. Kaapo on kuitenkin vasta vähän yli vuoden ikäinen.”
Vanhemmuus on täynnä vastuun kantoa, heikommasta huolehtimista ja pelkoa lapsen kehityksen puolesta. Onko kaikki normaalia? Voiko lapsi hyvin? Lapsikuolleisuus on vähentynyt sadassa vuodessa dramaattisesti elinolojen ja terveydenhuollon muututtua ja kehityttyä. Lapsella on oikeuksia, ei pelkästään työ- tai oppivelvoitetta. Suomen lapsikuolleisuus on Tilastokeskuksen mukaan (2010) pienimpiä maailmassa ja äitiysneuvolat sekä -pakkaus saavat kiitosta ja ihailua ympäri maailman. Sen lisäksi, että tapaturma-, hukkumis- ja palo-onnettomuudet ovat vähentyneet, rokotetaan lapset muun muassa poliota, tuberkuloosia ja kurkkumätää sekä rokkoja vastaan. Lapsille tarjotaan kulttuuria, harrastuksia ja jokaisen on mahdollista käydä koulua sekä saada elää turvallista elämää tuhannen järven maassa.
Säännöt tuovat turvaa
Sääntö-Suomi tuo turvaa niin perheelle kuin lapselle. Tutit ja tutista irti päästäminen, rintamaito vaiko korvike, neljän kuukauden ikäisen ruokakokeilut ja päivittäiset toistuvat päiväunet ja ulkoilut. Ethän vaan unohtanut ilmakylpyjä ja kuopuksen leikittämistä siinä ohessa, lorut, riimit ja vesileikit? Itse tehty ruoka olisi parasta, luomuna tietenkin.
Lapsen elämä ja kasvattaminen vaatii rutiineja ja toistoja, jotka luovat turvaa mutta voivat myös ahdistaa ja kasvattaa riittämättömyyden tai epäonnistumisen tunnetta vanhempana. Mitä jos ei mahdu malliin, lapsella on aivan eri tarpeet tai on itse vain aivan normaali ja väsynyt äiti tai isä, joka haluaa levätä ja vetää hetken helpomman kautta? Sääntöjä ja suosituksia on kymmeniä ja ryhmäpaine vanhempien kesken kova. Naapurin tytöllä on jo oma tabletti, vaikka on vasta viiden vanha, hunningolla koko perhe, oletan. Kaiken muun tarkkailtavan ja seurattavan lisäksi ruutuaikasuositus ja digitalisaatio kasvattavat pahimmillaan valtavat suorituspaineet siitä, miten suoriutua, ilman että lapsen kehitys kärsii.
World Health Organization (WHO) ja American academy of Pediatrics (AAP) ruutuaikasuositukset ovat, etteivät alle kaksivuotiaat viettäisi lainkaan aikaa videoiden, lastenohjelmien, digipelien ja muiden digisisältöjen parissa, sillä pieni lapsi ei hyödy niistä. Myös Ruotsin Lastenlääkäriyhdistys on samalla linjalla. Kanssakäyminen ja kasvokkainen vuorovaikutus on sitäkin tärkeämpää. Lapsen kasvaessa on tärkeää tutustua mediasisältöön yhdessä ja jakaa kokemus sanottaen lapselle tapahtumat ja ilon, surujen ja pettymysten tunteet. Perheen omat digi- ja pelisäännöt tuovat turvaa lapsen ja vanhempien hyvinvoinnille, ja tietoa on tarjolla muun muassa oppaissa ja tukimateriaaleissa.
Suosituksia voi muokata omaan perheeseen sopiviksi
Osallistuin keväällä ensimmäistä kertaa vauvakahvilaan ja kesää kohden perhekahvilaan ja keskustelin vauva- ja leikki-ikäisten lasten vanhempien kanssa. Kuuntelin vanhempien kysymyksiä ja huolia koskien ruutuaikasuosituksia, sopivia lastenohjelmia, lapsen kehitystä ja ryhmäpainetta. Tarhasta oli tullut kehotus, että lapsen kannattaisi katsoa sitä ”HimpeliPompeli”-ohjelmaa, jotta voi helpommin leikkiä samoja leikkejä muiden lasten kanssa. Vanhempi pohti, ettei kyseinen ohjelma sovellu hänen 2,5-vuotiaalle lapselleen. Olin samaa mieltä, huomattavan äänekäs, vauhdikas ja raisu sarja nimittäin. Pohdittiin muita toimivimpia ratkaisuja, jotta leikkiminen sujuu. Pääasia on, ettei automaattisesti tee kuten joku suosittaa, mikäli se ei tunnu luontevalta. Vinkkasin samalla sopivammista sisällöistä.
Huoli lapsen hyvinvoinnista oli suuri. Moni vanhempi oli huolissaan siitä, onko videopuhelu kaukana asuvien isovanhempien kanssa ok, vaikka lapsi on vielä pieni. On se, vastasin, kyse on kommunikoinnista ja tärkeintä on, että lapsella on välittävät lämpimät suhteet läheisiin. Pelko videopuheluiden vaikutuksesta kehitykseen oli kuitenkin iso, sillä se on ruutuaikasuorituksen vastainen, mikäli lapsi on alle kahden.
”Lapsi ei mene rikki vartin videopuhelusta mutta totaaliväsynyt kaikkensa tehnyt vanhempi, joka vahtii ja mittaa lapsen kaikki tekemiset, syömiset ja unet, saattaa aiheuttaa hallaa ja mennä itse rikki.”
Vanhemmat pohtivat myös, miten vanhempainvapaalla voi soittaa hammaslääkäriin ja vastata takaisinsoittoon, ilman että lapsi häiriintyy, entä veroilmoitus, joka on pakko täyttää koneelta? ”Voiko lapsi leikkiä siinä vieressä, kun teen hetken etätöitä tai kirjoitan sähköpostin?” Vanhemmat olivat huolissaan siitä, että ovat iltaisin väsyneitä ja haluaisivat levätä hetken sohvalla ja katsoa televisiota, niin että lapsi leikkii siinä vieressä matolla. ”Onko ok, miten ihmeessä minä jaksan?”
– On ok, vastasin. Pienet hetket eivät vaikuta lapseen, kunhan hänellä on puuhaa ja yhteys vanhempaan. Vanhemman hyvinvointi on myös tärkeää.
Tärkeintä on olla läsnä lapsen arjessa
Huoli kasvaa sitä suuremmaksi mitä enemmän mediassa, terveydenhuollossa, ystävien kesken ja työpaikoilla puhutaan puhelimen ja somen koukuttavuudesta ja pelaamisen vaikutuksesta ilman että vanhemmille annetaan vaihtoehtoisia ja toimivimpia toimintamalleja. Kaikki kun pitää hoitaa etänä ja verkossa. Meille kaikille, myös aikuisille, tullaan antamaan ruutuaikasuoritukset, mutta tärkeintä olisi pohtia milloin ja miten olemme läsnä lapsen arjessa.
Pyri olemaan läsnä, kun olet lapsen kanssa ja ”kokonaan poissa” vaikka toisessa huoneessa tai vartin kävelyllä, kun hoidat pakollisia puheluita tai lomakkeiden täyttämisiä. Aina tämä ei onnistu, mutta olen varma, että juuri sinä pienten lasten vanhempi teet parhaasi 💕.
Lapsi ei mene rikki vartin videopuhelusta mutta totaaliväsynyt kaikkensa tehnyt vanhempi, joka vahtii ja mittaa lapsen kaikki tekemiset, syömiset ja unet, saattaa aiheuttaa hallaa ja mennä itse rikki. Ole armollinen itsellesi ja pyri pitämään kiinni niistä säännöistä joita asetatte teidän perheellenne ja pyri hakemaan tukea ja apua neuvolasta, perhetyöntekijöiltä tai vaikka Pelituesta, mikäli lapsen kehitys tai oma ruutuaika huolettaa.
Kaapollakin on varmasti asiat hyvin, vaikka vanhempi kansa ei näkisi televisiota haitallisena ja piupaut veisaisi ruutuaikakeskusteluista. Isovanhemmat nauttivat omalla tavallaan lapsenlapsistaan ja kotona voidaan pitää tiukemmin kiinni ruutuajoista ja muista digitaaliseen hyvinvointiin liittyvistä käytänteistä. Lapsi tottuu siihen, että eri paikoissa on eri säännöt, ja isovanhemmilla on eri rooli kuin vanhemmilla.
Tilanne voi olla haastava, mutta tärkeintä on, että yhteys isovanhempiin säilyisi positiivisena pienistä erimielisyyksistä huolimatta. Terveisin ”piparkakku-mummoon” tottunut vanhempi, jota aikanaan harmitti enemmän kuin valtavasti yllättävät pumppernikkeli- ja karkkipaperit lasten repuissa viikonlopun jäljiltä.
Annukka Såltin, Asiantuntija
Kirjoittaja toimii ongelmallisen pelaamisen ja lasten ja perheiden digitaalisen hyvinvoinnin asiantuntijana Pelituessa.