Kuulun siihen ryhmään, jolle hiihtoloma on aina ollut kirjaimellisesti hiihtoloma. Silloin on aikaa hiihtää enemmän. Joskus vieläkin määritän onnistunutta hiihtolomaa hiihdettyjen kilometrien kautta. En usko tähän oikeasti, mutta nämä kaksi asiaa yhdistyvät lähes automaattisesti mielessäni.
Koska olen kiusallisen ehdollistunut määrän arvottamiseen onnistumisen merkkinä ja haluan tähän muutosta, joudun tietoisesti tekemään asian toisin. Kilometrien laskeminen on myöskin harvoin johtanut tyydyttävään lopputulokseen, mutta hiihto harrastuksena on mielekäs. Jätän siis kaikki matkaa mittaavat apukeinot pois ja asetan jonkin muun tavoitteen. Ehkä hiihtotekniikan kehittäminen. Kuulostaa hyvälle ja vielä tarkemmin liu’un pidentäminen. Se tapahtukoon liu’un ylikorostamisena ja sitä kautta tasapainon kehittämisenä. Paljon sauvoitta luistelua ja Wasberg-tekniikan (työntö joka potkulle) hiihtoa sekä välipäiviä ilman hiihtoa.
Oletan, että tulen silti salaa itseltäni arvioimaan hiihdettyä matkaa. Mieleni tuottaa tuollaisia ajatuksia ja sitä, millaisia ajatuksia, mielleyhtymiä, yllykkeitä jne. mieli tuottaa, ei voi hallita. Ehkä voin välillä havainnoida missä kohtaa niitä ilmenee ja pohtia niiden tarkoitusta tai vain siirtää huomioni takaisin tekniikkaan. Hypoteesina asetan tähän, että tekniikkaan keskittyvä liu’uttelu tuntuu liian hitaalle hiihtämiselle ja on jotain omaa hiihtämiseen liittyvää sääntöä vastaan. Tätä sääntöä ei varsinaisesti ole, mutta uskon että se tulee ilmenemään erilaisina tuntemuksina, kuten turhautumisena, kyllästymisenä, jopa häpeän tunteena. Mitä jos joku luulee, että oikeasti toikkaroin tällä tavalla hiihtäessäni? Niin, mitä jos luulee, mitä sitten tapahtuisi?
Monelle muulle hiihtoloma voi olla käytännössä peliloma. Se voi tarkoittaa lisäaikaa, vaikka digitaaliseen pelaamiseen. Jos pelaamiseen käytetyn ajan ensisijainen tarkoitus on olla korkea, voisi tällaista ajatusta lähteä haastamaan. Millaisia taitoja pelaamiseen liittyy? Miten niiden kehittäminen auttaa pelaamisessa? Pystynkö pelaamaan joustavasti eri tavoilla tilanteen mukaan? Menetänkö jotakin, jos pelaan eri tavalla? Mitä sellaisia sääntöjä minulla on pelaamisessani, joita viisas mieleni haastaisi?
En oleta, että kokeiluni tulee muuttamaan suhtautumistani hiihtoon perustavasti, eikä niin tarvitse käydäkään. Tiedän, että tekniikan kehittyminen ja oman kehon kuunteleminen kuormituksen osalta auttaisivat minua kehittymään hiihdossa. Tällainen hyötyajattelu ei kuitenkaan motivoi minua erityisemmin. Oikeastaan pyrin vähän pois siitä. Itse asiassa en halua olla kovempi hiihtäjä, vaan taitavampi hiihtäjä. Sellainen, joka voisi valita erilaisia tapoja laajemmasta repertoaarista. Yksi niistä saa olla se, joka hiihtää liian kovaa ja syö lenkin päälle pullaa.
Arto Hernetkoski, Pelituki
