Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Opetushallitus ovat julkaisseet kansalliset vapaa-ajan digisuositukset 0–13-vuotiaille lapsille. Suosituksissa linjataan mm. eri ikäisten lasten päivittäisestä ruutuajasta, soveltuvista sisällöistä ja (äly)puhelimen hankinnasta. Suositukset koskevat vain vapaa-ajan digilaitteiden käyttöä, eivätkä ne koske digilaitteiden käyttöä koulutehtävissä, koulussa tai varhaiskasvatuksessa.
Suositusten tavoitteena on vahvistaa arjen tasapainoa perheissä sekä ehkäistä ja vähentää digilaitteiden ja -sisältöjen käytöstä aiheutuvia haittoja. Tutkimustieto liiallisen ruutuajan haitoista lapsille ja nuorille on viime vuosina lisääntynyt ja mm. ADHD:n Käypä hoito suosituksen mukaan liiallinen digilaitteiden käyttö saattaa lisätä ADHD-oireiden riskiä. Suosituksille ja aiheesta keskustelulle lasten, vanhempien ja ammattilaisten keskuudessa on siis tarvetta. Osa suosituksista vaatii kuitenkin hieman pureskelua, kun niitä pohtii neurokirjon lasten ja perheiden kannalta.
(Äly)puhelin neurokirjon lapsen apuvälineenä
Suosituksissa kehotetaan lykkäämään lapsen oman puhelimen hankintaa, kunnes hankinnalle on todellinen tarve. Lisäksi suositellaan, että älypuhelinta ei hankittaisi alle 13-vuotiaalle lapselle. Neurokirjon lapsilla tarpeet (äly)puhelimen hankinnalle voivat olla erilaiset kuin neurotyypillisillä ikätovereilla. Puhelimessa kulkevat mukana kalenteri, kello ja muistilista ja se mahdollistaa nopean yhteyden vanhempiin, mahtuu taskuun ja unohtuu harvemmin kotiin kuin avaimet. Nämä toiminnallisuudet saa käyttöön myös “älyttömällä puhelimella”, mutta entäpä muut toiminnanohjausta ja ajanhallintaa tukevat sovellukset? Parhaimmillaan älypuhelin on apuväline, joka voi jopa auttaa lasta keskittymään ja lisätä hänen hyvinvointiaan. Hyvinvointia tukevien sovellusten maksuttomuus tekee niistä myös saavutettavia useammille perheille: esimerkiksi lasten ja aikuisten ajanhallintaa tukeva Time Timer maksaa fyysisenä kellona 50–150 euroa, kun taas sovelluksena Time Timerin saa älypuhelimeen ilmaiseksi.
On siis hyvä muistaa, että “todellinen tarve” puhelimen hankinnassa tarkoittaa perheissä erilaisia asioita. Etenkin neurokirjolla olevien lasten kohdalla tarpeet voivat olla moninaiset, ja myös älypuhelimen hankintaan ennen 13 vuoden ikää voi olla enemmän perusteita. Jos älypuhelin päädytään ostamaan alle 13-vuotiaalle, tulee kuitenkin varmistaa, etteivät koukuttavat elementit aiheuta hyvinvoinnin haasteita.
Ajankäytön rajaamiseen liittyvät erityispiirteet
Suosituksia on tärkeää tarkastella myös perheen arjen, ajankäytön ja lapsen yksilöllisten tarpeiden kautta. Ruutuajan määrän rajaaminen tukee lapsen tasapainoista arkea ja luo edellytyksiä monipuoliselle tekemiselle vapaa-ajalla. Rajoitukset eivät kuitenkaan automaattisesti johda esimerkiksi liikunnan lisääntymiseen. Vapaa-ajan sisältöjä on pohdittava yhdessä, erityisesti jos lapsi on tottunut runsaaseen ruutuaikaan. Tällöin hänen voi olla haastavaa keksiä itse muuta tekemistä pelien ja ohjelmien tilalle.
Suositukset voivat olla haastavia myös sosiaalisten suhteiden näkökulmasta. Kaikkien lasten mahdollisuudet ja valmiudet viettää aikaa kavereiden kanssa kasvokkain eivät ole samanlaiset, joten verkkovälitteinen yhteydenpito on monelle saavutettava vaihtoehto. Monille neurokirjon lapsille netti ja pelit ovat ainoa tapa olla yhteydessä kavereihin, jos kasvokkaiset sosiaaliset tilanteet tuntuvat kuormittavilta tai muutoin haastavilta. Netissä ja peleissä moni lapsi saa onnistumisen kokemuksia ja tuntee olevansa osa yhteisöä, mikä vahvistaa hyvinvointia ja itsetuntoa. Onkin tarpeen pohtia, voidaanko sosiaalisten suhteiden ylläpito rajata suositusten mukaisesti tuntiin (6-10-vuotiaat) tai kahteen tuntiin (11-13-vuotiaat) päivässä? Kaverit ovat todellisia, vaikka heidän kanssaan viettäisi aikaa verkkovälitteisesti. Kasvokkaisen vuorovaikutuksen tärkeyttä ei pidä vähätellä, muttei myöskään verkkovälitteisten ystävyyssuhteiden aitoutta.
Samaan aikaan vanhempien on tärkeä olla perillä siitä, mitä lapsi tekee verkossa ja kenen kanssa, sillä nettiin liittyy riskejä, kuten häirintä, valeprofiilit tai kiusaaminen. Lapsi voi myös altistua haitalliselle sisällölle, minkä huomioiminen onkin digisuosituksissa nostettu kiitettävän isoon rooliin. Vanhempien lisäksi myös kouluilla on merkittävä rooli medialukutaidon opettamisessa ja lasten mediakriittisyyden kehittymisessä.
Erilaisia perheitä, erilaisia tilanteita
Suositukset korostavat vanhemman vastuuta lapsen ikätasolle sopivista sisällöistä, ruutuajan rajaamisesta ja arjen tasapainosta. Moni vanhempi saattaa kokea riittämättömyyttä, etenkin jos perheen mediankäyttötottumukset poikkeavat paljon suosituksista. Suositusten tarkoitus ei ole kuitenkaan syyllistää, vaan tarjota selkeitä suuntaviivoja perheen sovellettavaksi. Neurokirjon lasten kanssa suositusten merkityksestä kannattaa käydä avointa keskustelua. Tärkeämpää kuin ruutuajan tarkka seuranta on vuorovaikutus, ikärajojen noudattaminen ja sisältöjen sopivuus. Digilaitteet ja -sisällöt tuovat mukanaan erilaisia haasteita, jotka on hyvä huomioida, mutta myös paljon iloa ja myönteisiä asioita lapsen elämään.
Kirjoittajat,
Neurobase –sivuston tuottaneet toimijat Pelituki, ADHD-liitto, Autismiliitto ja Suomen Tourette ja OCD-yhdistys
