Mihin kaikkeen sinä käytät älylaitetta? Tämä on kysymys, jonka esitän usein lapsille ja nuorille, kun tapaan heitä työssäni. Vastaus on yleensä jokin seuraavista:
Yhteydenpitoon ja ajanviettoon kavereiden kanssa, viihtymiseen ja hauskanpitoon, tiedon etsimiseen, ajan tasalla pysymiseen toisten kuulumisista ja maailman tilanteesta, musiikin kuunteluun ja asioiden hoitamiseen.
Vastaukset ovat samaistuttavissa myös aikuiselle: Käytämme älylaitteita, esimerkiksi puhelimia, pitkälti samoihin asioihin ja samoista syistä kuin lapset ja nuoretkin. Digiympäristöt ovat nykyään yksi sosiaalinen ympäristömme muiden joukossa, ja osalle meistä niiden merkitys voi olla erityisen suuri. Nyky-yhteiskunnassa voi olla myös haastavaa pysyä perillä tai hoitaa päivittäisiä arjen asioita ilman älylaitteita. Pärjätäksemme tarvitsemmekin digitaalista osaamista, sivistystä ja taitoja.
On kuitenkin myös tärkeää, että suojelemme lasten ja nuorten kehitystä esimerkiksi somen ja netin haitallisilta sisällöiltä ja vaikutuksilta. Lisäksi meidän aikuisten tulee opastaa ja ohjata lapsia ja nuoria turvalliseen ja tasapainoiseen laitteiden käyttöön niin, että ne eivät nielaise aikaa muilta hyvinvoinnin ja tasapainoisen arjen kannalta tärkeiltä asioilta, kuten unelta, levolta, ravinnolta, liikunnalta, opiskelulta ja perheen tai ystävien parissa vietetyltä ajalta.
Suomessa on tehty viime aikoina useita avauksia, jotta nämä asiat mahdollistuisivat paremmin. Esimerkiksi uudistetun perusopetuslain myötä puhelimien ja muiden mobiililaitteiden käyttöä tullaan rajoittamaan kouluissa syksystä 2025 alkaen. Muutoksella halutaan varmistaa, että lapset ja nuoret voivat keskittyä oppimiseen ja saavat työrauhan.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja opetushallitus työstävät puolestaan Digitaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden verkostossa kansallisia suosituksia lasten ja nuorten vapaa-ajan digilaitteiden ja -sisältöjen käyttöön. Suositukset pienemmille lapsille laaditaan vuoden 2025 aikana ja nuorille vuoden 2026 aikana. Myös Pelituki on mukana tässä työssä.
Kansallinen aivoterveysohjelma taas julkaisi omat suosituksensa lasten, nuorten ja huoltajien älypuhelinten käytölle syksyllä 2024.
Älä käytä älylaitetta – mutta käytä kumminkin!
Tällä hetkellä Suomessa käytävän lasten ja nuorten älylaitteiden käyttöä koskevan keskustelun valossa olen huomannut usein pohtivani ristiriitaa, joka syntyy siitä, että olemme toisaalta äärettömän huolissamme teknologian ja laitteiden käytön vaikutuksista tuleviin sukupolviin, lapsiimme ja nuoriimme, mutta toisaalta muokkaamme jatkuvasti yhteiskuntaamme siihen suuntaan, että normaalien asioiden hoitaminen on tehty hankalaksi – joku voisi sanoa, että jopa mahdottomaksi –ilman älylaitteita. Esimerkkeinä voisi mainita niinkin yksinkertaiset ja arjen kannalta kriittiset asiat kuin pankki- tai veroasioiden hoitaminen, juna- tai bussilipun ostaminen tai aikataulujen tarkistaminen, lääkäriajan varaaminen ja omien labrakokeiden tulosten tarkistaminen.
Älypuhelimen hankkiminen nuorelle esimerkiksi vasta yläasteiässä voi olla teoriassa hyvä ajatus, mutta miten realistinen se on, kun älylaitetta tarvitaan nykyään niin moneen asiaan? Ja usein tämä laite on juuri puhelin. Ajatus on tietyllä tapaa samanlainen kuin julkisen liikenteen suosiminen. Äärimmäisen kannatettavaa, suositeltavaa ja tarpeellista, mutta käytännössä vaikeaa toteuttaa alueilla, jossa etäisyydet ovat pitkiä ja viimeinen bussi keskustasta kotiin tai toisin päin kulkee klo 16, jos ollenkaan.
Mikä on älypuhelimen tai muiden älylaitteiden vaihtoehto? Fyysisen asiakaspalvelun lisääntyminen? Mahdollisuus maksaa laskuja, varata aikoja erilaisiin palveluihin ja hoitaa asioita muutenkin kuin sähköisesti? Paluu kouluissa paperisten reissuvihkojen ja lukujärjestysten käyttöön Wilman sijaan?
Suomen hallitus päätti kevään 2024 kehysriihessään lisätä rahoitusta lasten ja nuorten mielenterveyden matalan kynnyksen chat-pohjaisiin palveluihin panostuksena lasten ja nuorten hyvinvointiin. Millä lapset ja nuoret näitä chat-palveluita sitten käyttävät?
No älylaitteilla tietenkin.
Älylaitteiden fiksu käyttö vaatii harjoittelua
Kyvyt ja taidot käyttää teknologiaa ja älylaitteita turvallisesti ja kriittisesti ovat nousseet entistä tärkeämmiksi, suorastaan kansalaistaidoiksi. Vettä myllyyn lisäävät tekoälyn käytön yleistyminen, informaatiovaikuttaminen ja erilaiset arkipäiväistyneet nettihuijaukset: Oma vika, jos annat pankkitunnukset vahingossa kalastelusivustolle ja menetät kaikki rahasi, olisi vain pitänyt tietää ja osata paremmin.
Moni ei kuitenkaan osaa ja siksi meillä on myös paljon digiosattomuutta eli ihmisiä, jotka jäävät yhteiskunnan ulkopuolelle, koska heillä ei ole mahdollisuuksia tai kykyä harjoitella ja käyttää älylaitteita kaikkien niiden asioiden hoitamiseen, jota yhteiskuntamme edellyttää.
Pohdinkin, kuinka lasten ja nuorten käy tulevaisuudessa tässä asiassa.
Se ainakin on varmaa, että älylaitteita ei osaa eikä opi käyttämään, jos näitä taitoja ei saa harjoitella turvallisessa ympäristössä.
Mikäli ainoa ratkaisumme älylaitteiden käyttämisestä aiheutuviin haasteisiin on esimerkiksi lasten ja nuorten rajaaminen voimakkaasti niiden käytön ulkopuolelle, ajattelemmeko, että kaikki ongelmat on sillä ratkaistu, ja unohdamme opettaa heille niitä tärkeitä taitoja, joita he tarvitsevat siinä vaiheessa, kun he viimein saavat älylaitteen käyttöönsä?
16-vuotias ei todennäköisesti ole juurikaan sen fiksumpi älylaitteen käyttäjä kuin 9-vuotias, mikäli hänelle ei opeteta laitteen, olipa kyse sitten puhelimesta, tietokoneesta, tabletista, pelikoneesta tai vaikkapa älytelevisiosta, turvallista ja digihyvinvointia vaalivaa käyttöä eli sitä, että laitetta ei avata heti tylsän hetken tultua, sen kanssa ei nukuta, riittävästä unen, ravinnon, liikunnan, koulun, opiskelun ja sosiaalisten suhteiden tasapainosta huolehditaan, somessa ja netissä perseily on yhtä väärin kuin muissakin ympäristöissä ja mahdollisesti myös rikos, ja omasta turvallisuudesta täytyy pitää huolta myös digiympäristöissä. Näitä asioita lapsi ja nuori ei puolestaan opi, jos aikuinen ei siihen ohjaa ja opasta – ja mikä tärkeintä – näytä mallia omalla käytöksellään.
Olenkin taipuvainen ajattelemaan, että kiellot eivät tässä asiassa ole paras ratkaisu. Lasten ja nuorten opettaminen ja ohjaaminen sen sijaan on.
Lisäksi on äärimmäisen tärkeää, että some- ja pelialustat kantavat vastuunsa ja tekevät alustoista turvallisempia ympäristöjä lapsille ja nuorille. Todennäköistä nimittäin on, että he tulevat käyttämään näitä alustoja joka tapauksessa.
Tuetaan suojaavia ja ehkäistään riskitekijöitä
Hyvän mediasuhteen suojatekijöitä ovat mediataidot, turvalliset ihmissuhteet, sosiaaliset taidot, myönteiset, eettiset ja kehitystä tukevat sisällöt, median monipuolinen käyttö, vanhempien ohjaus ja valvonta sekä läheisten antama malli. Riskitekijöitä puolestaan ovat päinvastaiset asiat, kuten ihmissuhteiden turvattomuus ja vähäisyys, heikot sosiaaliset taidot, kehitykselle sopimattomat median sisällöt, vanhempien välinpitämättömyys ja läheisten omat mallit. (Salokoski & Mustonen 2007.)
Kun olemme huolissamme lasten ja nuorten älylaitteiden käytöstä, nämä ovat juuri niitä asioita, joihin meidän pitää kiinnittää huomiota ja pohtia, kuinka voimme vahvistaa hyvän mediasuhteen suojatekijöitä ja ehkäistä riskitekijöitä.
Meidän tulee tarjota lapsille ja nuorille turvallisia ympäristöjä, joissa he voivat viettää aikaa toistensa ja turvallisten aikuisten kanssa. Jos haluamme vähentää lasten ja nuorten kahdenkeskistä aikaa älylaitteiden kanssa, tähän ovat keinoina esimerkiksi:
- Laadukas ja ohjattu iltapäivätoiminta koulun jälkeen muillekin kuin pienille alakoululaisille.
- Harrastusmahdollisuudet, jotka eivät vaadi rahaa tai sitä, että vanhempi joutuu kuskaamaan lapsen harrastukseen kaupungin toiselle puolelle useita kertoja viikossa.
- Nuorten ja nuorten aikuisten tilat, joihin nuoret ovat haluttuja, toivottuja ja tervetulleita, ja joissa he saavat näkyä ja kuulua.
- Rakenteet ja joustava työelämä, jotka mahdollistavat sen, että vanhemmat voivat viettää lastensa kanssa enemmän aikaa.
- Tuki vanhemmuuteen silloin, kun sille on tarvetta ja mielellään jo siinä vaiheessa, kun mitään haasteita ei vielä edes ole.
- Riittävä toimeentulo, jolloin perheille jää aikaa ja voimavaroja muuhunkin kuin seuraavan kuukauden toimeentulosta murehtimiseen.
Älyttömämpi yhteiskunta niin lasten, nuorten kuin aikuistenkin osalta edellyttää sitä, että muutamme rakenteitamme ja toimintaamme aktiivisesti siihen suuntaan, että älylaitteita ei käytetä eikä niitä ole pakko käyttää jokaiseen asiaan.
Se edellyttää tätä myös meidän aikuisten toiminnalta ja elämältä, sillä me olemme niitä, jotka antavat lapsille ja nuorille mallin elämään ylipäänsä ja myös älylaitteiden käyttöön. Lapset ja nuoret eivät synny tyhjiöön.
Jos ainoa ratkaisu, jonka keksimme, on älylaitteiden kieltäminen, siirrämme vain yhden ongelman toisaalle.
Heljä Koistinen, Pelituki
