Ikärajoilla on väliä

Vanhempien tietämys digitaalisten pelien ikärajoista on lisääntynyt vuosien saatossa. Tämä käy ilmi Kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen ja Kansallisen audiovisuaalisen instituutin (KAVI) yhteistyössä tekemästä vuoden 2020 selvityksestä kuvaohjelmien ikärajatuntemuksesta. Selvityksen mukaan vanhemmat kokevat myös tärkeänä tietää etukäteen, jos kuvaohjelma (esimerkiksi peli) sisältää väkivaltaa, pelottavia tai järkyttäviä kohtauksia, seksiä tai huumeita, keskustelevat lastensa kanssa pelien sisällöistä ja ovat ikärajojen kannalla ainakin jollakin tavalla.

Vanhempien tietoisuus ikärajoista ja kiinnostus kuvaohjelmien sisältöjä kohtaan ovat äärettömän tärkeitä asioita, sillä ikärajoilla on väliä: Ne perustuvat tutkittuun tietoon siitä, millainen sisältö voi olla haitallista lapsille ja nuorille ja heidän kehitykselleen. Ne siis suojaavat lapsia ja nuoria haitoilta ja auttavat vanhempia tekemään turvallisempia mediavalintoja lastensa puolesta.

Tästä huolimatta ikärajoja ei välttämättä aina noudateta kodeissa. Cuporen selvityksen mukaan 27 % vanhemmista noudattaa digitaalisten pelien ikärajoja aina, kun lapsi haluaa pelata digitaalista peliä ja 44 % yleensä. 19 % vanhemmista noudattaa ikärajoja joskus ja 4 % ei koskaan. 5 % kyselyyn vastanneista vanhemmista ei osannut sanoa, noudattavatko he pelien ikärajoja. Tämä saattanee kertoa siitä, että vastaajilla ei ole ollut käsitystä siitä, millaisia pelejä heidän lapsensa pelaa ja mikä niiden ikäraja on.

Pelituen työssä tulee usein vastaan tilanteita, joissa ohjelmien ja pelien ikärajat nousevat esiin. Koulukäynneillä esimerkiksi pienetkin koululaiset saattavat kertovat, että pelaavat kotona tai kaverin luona K18-pelejä tai ovat nähneet ja kokeneet peleissä tai ohjelmissa pelottavia asioita. Lasten ja nuorten kanssa työskentelevät ammattilaiset puolestaan ovat huolissaan siitä, etteivät vanhemmat ole perillä lastensa kuluttamista sisällöistä tai pelaamista peleistä. Ikätasolle sopimattoman sisällön kuluttaminen näkyy myös lasten ja nuorten käytöksessä esimerkiksi levottomuutena, ahdistuneisuutena, pelkotiloina ja koetun ja nähdyn jatkuvana käsittelynä esimerkiksi leikeissä. Nuorten ja vanhempien kanssa taas käydään keskustelua ja joudutaan usein myös perustelemaan, miksi ikärajat ovat olemassa ja miksi niitä on tärkeä noudattaa.

Myös julkisuudessa puhutaan tällä hetkellä paljon digilaitteiden ja niiden käytön vaikutuksesta lapsiin ja nuoriin ja heidän hyvinvointiinsa. Ikärajatuntemus ja ikärajojen noudattaminen on yksi helppo keino haittojen vähentämiseen.

Ikärajat suojaavat haitoilta

Suomessa elokuvien, televisio-ohjelmien ja digitaalisten pelien ikärajat 3, 7, 12, 16 ja 18 perustuvat kuvaohjelmalakiin (710/2011), joka on hengeltään lastensuojelullinen. Ikärajoja ei aseteta kevyin perustein, vaan ikärajan antaa KAVIn kouluttama ja hyväksymä kuvaohjelmaluokittelija tarkkojen kriteerien mukaan. Ikäraja määräytyy sen perusteella, kuinka paljon esimerkiksi pelissä on lapsen tai nuoren kehitykselle mahdollisesti haitallista sisältöä. Peleille annettavat sisältösymbolit (esim. väkivalta, ahdistus) puolestaan kertovat, millaisen sisällön vuoksi peli on saanut tietyn ikärajan.

Suomessa on pelien ikäluokittelun osalta käytössä yleiseurooppalainen pelien ikärajajärjestelmä PEGI eli Pan-European Game Information ja ikärajojen määrittelyssä huomioidaan seuraavat sisällöt: väkivalta, seksi, ahdistavuus, päihteiden käyttö, syrjintä, uhkapelaaminen ja kiroilu.

Vaikka kuvaohjelmalain velvollisuudet ikärajan (18 vuoden ikärajaa lukuun ottamatta) noudattamisesta koskevat ainoastaan kuvaohjelmien tarjoajia, ikärajojen noudattaminen myös kodeissa on erittäin suositeltavaa.

Mikä sinua pelottaa?

Digipelejä ja pelaamista saatetaan monesti pitää yksinomaan lasten ja nuorten harrastuksena. Vaikka digipelit ja pelaaminen ovat tärkeä osa lasten ja nuorten kulttuuria ja suosittu harrastus ja ajanviete, pelaaminen on kuitenkin kaikenikäisten juttu. Esimerkiksi tuoreimman Pelaajabarometrin (2022) mukaan pelaajien keski-ikä Suomessa on 39,9 vuotta. Suomalaisista myös yli 80 % pelaa digitaalisia pelejä ainakin joskus. Vaikka lapsille ja nuorille suunnattuja pelejä on olemassa valtava määrä, yhtä lailla valtava määrä on olemassa myös puhtaasti aikuisille tarkoitettuja K18-ikärajalla varustettuja pelejä.

Aikuisille tarkoitetut pelit voivat sisältää esimerkiksi raakaa väkivaltaa tai seksuaalista väkivaltaa tai aiheuttaa pelaajassa voimakasta pelkoa ja ahdistusta. On selvää, että tällaisia pelejä ei ole tarkoitettu lasten ja nuorten pelattavaksi edes vanhemman seurassa, ja ne voivat olla haitallisia lapsen ja nuoren kehitykselle, sillä lapsi ei esimerkiksi välttämättä kykene erottamaan todellisuutta mielikuvituksesta tai käsittelemään kokemaansa ja näkemäänsä sisältöä. Myös lasten tunnetaidot ja psyyken suojamekanismit kehittyvät vasta iän karttuessa. Tämän vuoksi vanhempi ei myöskään pysty arvioimaan pelkästä omasta näkökulmastaan pelin mahdollista vaikutusta lapseen tai nuoreen, vaan tämä vaatii lapsen tasolle asettumista. ”Pelasin itse sen pelin läpi, eikä se ollut mun mielestä mitenkään paha”, ei siis ole peruste antaa oman lapsen pelata peliä, johon tämän ikä ei riitä. Vanhemman asenteella ikärajojen noudattamiseen on myös valtava merkitys.

Meitä kaikkia myös pelottavat ja ahdistavat erilaiset asiat. Tästä syystä lapsi, nuori tai aikuinenkaan ei välttämättä uskalla tai halua pelata peliä, johon hänen ikänsä pelin ikärajan puolesta riittäisi, sillä jos pelissä on elementtejä, jotka iskevät juuri omiin pelkoihin ja aiheuttavat vaikkapa ahdistusta, peli on parempi jättää pelaamatta. Lapsen tai nuoren kanssa onkin tärkeä keskustella hänen peloistaan ja pelien ja mediasisällön vaikutuksista.

On myös tärkeä sanoittaa, että lapsi ei voi esimerkiksi kaverin puolesta tietää, millainen sisältö tätä pelottaa. Siksi toista ei saisi painostaa vaikkapa tietyn pelin pelaamiseen tai sisällön katsomiseen. Yhtä lailla tärkeää on opettaa lasta tai nuorta toimimaan tilanteessa, jossa tällaista painostusta saattaa esiintyä: Kuinka perustella kaverille, ettei halua pelata tiettyä peliä? Uskaltaako lapsi tai nuori esimerkiksi sanoa, ettei hänellä ole lupaa pelata peliä tai hän ei halua sitä pelata, koska se pelottaa? Näitä lapsen ja nuoren turvataitoja vanhempi voi tukea ja vahvistaa.

”Mut kun kaikki muutkin saa!”

Ikärajojen noudattaminen kotona ei ole aina helppo tehtävä. Lapset ja nuoret haluavat kuulua joukkoon ja usein pelata myös pelejä, joihin heidän ikänsä ei riitä, mutta joita kaikki kaveritkin kuulemma pelaavat. Vanhempi on silloin vaikean kysymyksen edessä: Antaako lapsen pelata peliä, joka saattaa olla tämän kehitykselle haitallinen vai kieltääkö pelaaminen ja riskeerata, että lapsi jää kaveriporukasta ja kokee itsensä ulkopuoliseksi?

Kuvaohjelmien julkisilla tarjoajilla (esim. elokuvateatterit) on mahdollisuus kolmen vuoden ikärajajoustoon muiden kuin 18-vuoden ikärajan saaneiden kuvaohjelmien osalta. Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi 9-vuotias lapsi pääsee katsomaan K12-ikärajalla varustettua elokuvaa vanhemman kanssa. Vaikka kolmen vuoden ikärajajousto ei sidokaan koteja, sen noudattaminen on hyvä ohjenuora myös koteihin. Tällöin esimerkiksi 13-vuotias voisi pelata K16-ikärajalla varustettua peliä vanhemman seurassa. Ajatuksena ikärajajoustossa on se, että vanhempi tuntee lapsen ja voi olla tämän tukena ja keskustella lapsen kanssa, mikäli pelin sisältö aiheuttaa lapsessa vaikkapa pelkoa ja ahdistusta.

Aikuinen voi perustella ikärajan noudattamista kotona myös perheen omilla säännöillä. Mitkä muut kuin ikärajojen noudattaminen ovat asioita, joista perheessä on säännöt? Onko sovittu, että kotiintulo- tai nukkumaanmenoaika on tiettyyn aikaan tai että vähintään kerran päivässä syödään yhdessä ilman älylaitteita ja vanhemmalle ilmoitetaan, missä liikutaan ja kenen kanssa? Kuinka vanhempi perustelisi näiden sääntöjen noudattamista lapselle tai nuorelle? Todennäköisesti niin, että säännöt on luotu lapsen ja nuoren hyvinvoinnin ja turvallisuuden varmistamiseksi. Sama perustelu toimii myös ikärajojen noudattamisen kohdalla.

Lisäksi kannattaa keskustella kavereiden vanhempien kanssa: Onko oikeasti niin, että ihan kaikki muutkin saavat esimerkiksi pelata tiettyä itseään vanhemmalle tarkoitettua peliä vai onko tämä vain argumentti, jonka lapsi on ajatellut iskevän vanhemman syyllisyyshermoon? Onko kavereiden vanhempien kanssa mahdollista sopia, että pelien ikärajoja noudatettaisiin yhteisrintamana?

Toisaalta varmasti joskus tulee vastaan myös tilanteita, joissa lapsi tai nuori pelaa peliä, johon hänen ikänsä ei riitä. Mikäli se näyttää vaikuttavan lapsen tai nuoren käytökseen, asiasta pitää keskustella ja tarvittaessa hankkia lapselle apua esimerkiksi kouluterveydenhuollon kautta.

Meidän aikuisten tehtävä on suojella lapsia ja nuoria ja turvata heidän kehitystään. Yksi keino siihen on se, että olemme perillä ikärajoihin liittyvistä asioista ja noudatamme ikärajoja.

Mitä sinä voit tehdä?

Ota selvää ikärajoista ja niiden perusteista.
Keskustele lapsen tai nuoren kanssa ikärajoista ja sisältösymboleista ja siitä, millaiset sisällöt lasta pelottavat tai ahdistavat. Opeta lapsi tunnistamaan ikärajat ja sisältösymbolit. Näin hän oppii myös itse suojaamaan itseään sisällöiltä, jotka kokee pelottaviksi tai ahdistaviksi. Jos peli on esimerkiksi saanut ahdistavasta sisällöstä kertovan sisältösymbolin (hämähäkki), eikä lapsi pidä tällaisesta sisällöstä, hän voi oppia välttämään tällaisia pelejä tai pelaamaan niitä ainoastaan aikuisen kanssa.
Noudata ikärajoja. Tässä voi hyödyntää kolmen vuoden ikärajajoustoa myös kotona muiden kuin K18-sisältöjen osalta. Jos lapsi tai nuori haluaa kuluttaa kuvaohjelmia, jotka eivät mene kolmen vuoden ikärajajouston piiriin, perustele, miksi tämä ei ole ok. Miten perustelisit jonkin muun asian kieltämistä, mihin lapsella tai nuorella ei riitä ikä?
Tutustu lapsen tai nuoren haluamiin tai pelaamiin peleihin ja kuluttamiin sisältöihin etukäteen. Digitaalisessa jakelussa (esim. Steamissa) oleville peleille ei välttämättä ole annettu ikärajoja, joten tutustuminen tällaisiin peleihin etukäteen antaa vanhemmalle kuvan pelin sisällöstä ja auttaa arvioimaan sen sisällön soveltuvuutta omalle lapselle. Jos ikärajoja ei lainkaan olisi, mistä tietäisit, onko tietty peli lapsellesi sopiva?
Pelaa yhdessä lapsen tai nuoren kanssa tai ole muuten läsnä pelitilanteessa, niin voit seurata hänen reaktioitaan peliin.
Keskustele lapsen ja nuoren kanssa aktiivisesti hänen pelaamistaan peleistä ja kuluttamistaan sisällöistä.
Jos huomaat, että pelit tai sisällöt vaikuttavat lapsen tai nuoren käytökseen (esim. aiheuttavat pelkotiloja, ahdistusta tai aggressiivisuutta) puutu tilanteeseen. Keskustele lapsen tai nuoren kanssa ja pohtikaa, voisiko tämä esimerkiksi pelata jotakin muuta peliä, joka ei aiheuta samanlaisia reaktioita.

Heljä Koistinen, Pelituki