Tutkimustietoa, kokemuksia, käytännön harjoitteita ja ajatuksia
Neurokirjo, pelit ja some oli vuoden 2023 Pelitukifoorumin teema. Foorumi järjestettiin etätapahtumana 11.10. yhteistyössä ADHD-liiton ja Autismiliiton kanssa, ja edellisten vuosien tapaan se oli suunnattu sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan ammattilaisille sekä kaikille aiheesta kiinnostuneille. Pelitukitiimissä huomasimme, että tänä vuonna linjoille saapuikin aiempaa enemmän osallistujia perheistä, neurokirjon nuoria ja vanhempia, joiden arjessa digipelaaminen ja sosiaalisen median käyttö näkyvät erityisellä tavalla.
Pelituessa olemme kiinnostuneita siitä, miten pelaajat toimivat eri ympäristöissä ja minkälaisia ongelmia tai haasteita pelaamisesta voi koitua. Asiantuntija Arto Hernetkosken alkusanat johdattivat pohtimaan erilaisia pelitapoja. On hyvä muistaa, että etenkin pelien tekijät ovat kiinnostuneita pelaajan käyttäytymisestä ja pelit vaikuttavat siihen esimerkiksi tarjoamalla ”yllätyslaatikoita”. Nuorten kohderyhmässä sosiaalisen ulottuvuuden vaikutus on suuri: Voiko ostamalla asioita päästä haluttuun joukkoon peleissä?
Pelaanko fiksusti?
Voidaan sanoa, että digitaaliset pelit ja sovellukset ovat osa lasten arkea. Kodeissa olevien digilaitteiden ja pelien rinnalla lapset sukeltavat digitaalisiin ympäristöihin varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Pelit voivat opettaa, viihdyttää ja tarjota hauskan harrastuksen monille, mutta niihin voi myös “koukuttua” liikaa.
Erityislasten liiallista pelaamista pyritään ehkäisemään Pelaa fiksusti -hankkeessa (STEA 2022-2025), jossa Keski-Suomessa asuvat lapset ja vanhemmat pääsevät osaksi ryhmätoimintaa. Hankkeessa on tavoitettu sellaisia perheitä, joissa pelaamisesta on noussut huoli.
Projektisuunnittelija Julia Turok (PsM) kertoi Pelitukifoorumissa, että tutkimusten mukaan nepsylapsilla pelaamiseen liittyy suurempi riskialttius muihin lapsiin verrattuna: esimerkiksi ADHD-lapsilla pelaamisen lopettaminen on vaikeampaa, ja nopeat stimulaatiot tai palkkiot ruokkivat pelaamisen halua vahvasti nepsylapsilla. Hankkeen tutkija Päivi Merjonen (PsT) esitteli hankkeessa tehdyn tutkimuksen alustavia tuloksia, joiden perusteella ryhmätoimintamallilla näyttäisi olevan yhteys positiiviseen muutokseen. Toimintaryhmissä lapset ovat esimerkiksi harjoitelleet itsesäätelyä lautapelien ja puuhapassien avulla.
Nepsynä pelissä
Mutta mikä avuksi, kun pelisääntöneuvottelut eivät tuota tulosta ja lapsi tai nuori ”jumittuu” digilaitteelleen? Pelitukifoorumissa Jarkko Järvelin esitteli Pelituen, ADHD-liiton ja Autismiliiton yhteistyön tuloksena syntynyttä neurobase.fi – sivustoa. Nettisivustoksi kootun materiaalin tarkoituksena on tarjota monipuolisella tavalla tietoa ja tukea, miten neuropsykiatriset erityisyydet näkyvät digipelaamisen kentällä.
Sivusto on matkansa alussa ja matkan varrella kehittyvä. Projektityöntekijä Nuppu-Leena Seppä Virtuaaliheimo -hankkeesta kertoi tyytyväisenä, että tähän asti nuoret ovat olleet aktiivisesti mukana heille suunnatun sivuston tuottamisessa. Kohderyhmään kuuluvien vertaistoimijoiden ansiosta sivustolle saatiin mukaan keskeiset osiot: tietosivut, vinkkipankki, vertaistarinoita ja usein kysyttyjä kysymyksiä. Tulevaisuudessa sivustolle on toiveena lisätä peli, jonka tuottamisesta Pelitukifoorumissa kuultiin journalistiyrittäjä Ingrid Svanfeldtiä.
ADHD-liiton ja Autismiliiton kokemusasiantuntijat, nuoret aikuiset Orjo, Juho ja Sami kertoivat yleisölle, että pelaamisen kautta he olivat oppineet sosiaalisia taitoja ja luoneet ystävyyssuhteita. Kokemusasiantuntijoiden perheissä suhtautuminen peliharrastukseen oli ollut lapsuudesta asti positiivista. Orjo Pättiniemi kertoi, että pelaaminen on mukavaa ajan viettämistä arjessa, ja lapsuudessaan hän oli pelannut usein isänsä kanssa. Myös Sami Toivarin peliharrastuksessa vanhemmat ovat aina kannustaneet, vaikka perheen ulkopuolella asia olisi joskus aiheuttanut hämmennystä. Juho Silvennoinen kertoi hakevansa pelaamisesta sosiaalisia kontakteja ja sen lisäksi osallistuvansa harrastusryhmiin myös kodin ulkopuolella. Harrastusryhmiin osallistumisen kynnys voi madaltua, jos esimerkiksi osallistuu alan tapahtumiin.
Mikä avuksi, jos pelit koukuttavat liikaa?
Kaikki kokemusasiantuntijat suosittelivat etsimään pelaamisen rinnalle sellaisia kiinnostavia ja palkitsevia asioita ja harrastuksia elämään, mitkä auttavat pelaamisen balanssissa pysymisessä. Pelituessa nähdään, että yksi keino hallita pelaamista on vahvistaa omia keinoja tehdä valintoja. Osa meistä kaipaa tässä enemmän harjoittelua kuin toiset. Pelaa fiksusti -hankkeen asiantuntijat antoivat ohjeeksi perheille, ettei liian suuria muutoksia lapsen arkeen tulisi tuoda kerralla, vaikka pelaaminen tuottaisi paljon huolta. Se, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa pelaamisesta, on erittäin tärkeää ongelmien ennaltaehkäisyssä.
Päivän päätteeksi lääkäri Roope Holopainen korosti, ettei hyvää harrastusta tulisi lähteä “demonisoimaan”. Ongelmat kuitenkin koskevat vain osaa pelaajista. Digipelaaminen korostuu nuoremmissa ikäryhmissä, mutta pelaamisen keski-ikä nousee. Pojilla ja miehillä pelaaminen on yleisempää, mutta myös tytöt ja naiset pelaavat. Pelitukifoorumin puheenvuoroissa tuotiin esiin myös, että kaikki nepsylapset eivät kiinnostu pelaamisesta. Siinä, missä osa pelaa paljon, on myös niitä, jotka eivät pelaa ollenkaan. Koukuttavuus on pelaamisen ominaisuus. Kun pelaamisesta tulee ongelma, kyseessä voi olla toiminnallinen riippuvuus.
Pelitukifoorumissa jaettiin paljon tietoa ongelmapelaamisen lääketieteellisistä kriteereistä ja hoidosta. Pelaa fiksusti -hankkeen lisäksi lääkäri Holopainen antoi kuulijoille tietoa peliriippuvuusdiagnoosista, riskitekijöistä ja hoitomuodoista. Hänen mukaansa ongelmallinen pelaaminen tunnistetaan terveydenhuollossa edelleen huonosti.
Elina Havukainen Autismiliitosta kertoi “pelaamisen monista kasvoista” autisminkirjolla. Hänen mukaansa perheissä tarvitaan tukea pelien arviointiin ja pelaamisesta keskusteluun: mitä juuri jokin tietty peli tuo ihmiselle? mitä tulee tilalle, jos peli täytyy viedä pois? On tärkeää ymmärtää, että joillekin pelit tarjoavat ainoan yhteyden perheen ulkopuolisiin ihmisiin.
Palataan vielä Pelitukifoorumin alkuun ja asiantuntijamme Arton ajatukseen: Mitä mahdollisuuksia tulevaisuuden peleissä voi olla? Yksilöllisyyden tunnistaminen ja tunnustaminen peleissä voi olla hyvä kehityssuunta: minä pelaan peliä, ja mitä paremmin tunnen itseni, sitä paremmin peli voi tuoda hyviä asioita. Myös yleisössä aihe sai kannatusta: Pelikokemusten ja -harrastusten kautta voi oppia tuntemaan itseään.
Pelitukifoorumi oli onnistunut tapahtuma ja kiitämme lämpimästi kaikkia osallistuneita!
Hanne Pöllänen, Pelituki
p.s. Joko olet klikannut neurobase.fi ?
Lue lisää:
ADHD-liitto https://adhd-liitto.fi/
Autismiliitto https://autismiliitto.fi/
Pelaa fiksusti -hanke https://pelaafiksusti.nmi.fi
Virtuaaliheimo -hanke https://adhd-liitto.fi/tukea/adhoods/
Roope Holopaisen opinnäytetyö “Lasten ja nuorten pelaamishäiriö ja sen hoito” (2015) https://erepo.uef.fi/handle/123456789/26596