Päädyin käyttämään otsikossa englannin kieltä, koska se tuntui osuvan lähemmäksi haluamaani vaikutusta. Noin se toimii paremmin jonkinlaisena meeminä. Suomen kielellä sama saa ainakin minulla painokkaamman sävyn. Toisaalta aion kuitenkin jatkossa käyttää ihan tuttua sanaa epäonnistua.
Puhuttaessa epäonnistumisesta, puhutaan usein tarpeesta murtaa sen tuottamaa häpeää tai muita tarpeettomia epämukavia seurauksia. Samoin epäonnistuminen oppimiskokemuksena on säännöllisesti esillä. Nuo ovatkin tärkeitä näkökulmia, joihin otan kantaa epäsuorasti.
Tällä kertaa katson epäonnistumista siitä kulmasta, että joskus kuljemme sitä kohti ainakin osin tietoisesti. Mielessäni on esimerkiksi aikomuksemme jonkinlaisen oman tapamme tai toimintamme muuttamiseksi. Tällaisia voisivat olla vaikkapa tupakkalakko, laihdutuskuuri tai somepaasto. Vielä enemmän mietin nyt tilanteita, joissa teemme jo ties monennen yrityksen saman päämäärän saavuttamiseksi.
Miksi en tunnut onnistuvan tässä? Onko muutosyritykseni ollenkaan kytköksissä omaan motivaatiooni? Ovatko paasto/lakko/kuuri itse asiassa esteitä pysyvälle muutokselle? Oikeuttaako epäonnistunut yritys jotakin? Pelottaako onnistuminen jostakin syystä? Vai olenko kuitenkin oikeassa ja juuri tämä kerta on ratkaiseva. Oli niin tai näin, on rohkeutta uskaltaa keskustella epäonnistumisen mahdollisuudesta – ottaa se keskiöön ja vaikka nauraa sille, jos on tarpeen.
Syksyllä pidämme somekoulutuksen uudella materiaalillamme jossa käsittelemme myös tätä näkökulmaa. Esittelemme harjoituksen, jossa pyrimme tunnistamaan jo ennakkoon tyypillisimmät syyt epäonnistua. Ovatko ne helposti kierrettävissä tiedostamalla niiden toimintaperiaatteet, vai ovatko ne niin perustavaa laatua olevia, että ne kyseenalaistavat jopa halutun päämärän. Ko. koulutus ilmestyy ajallaan koulutuskalenteriimme, jossa on jo nyt kaikenlaista mielenkiintoista.
Arto Hernetkoski, Pelituki
