Ei ole uutta, että koululaisten kännykänkäyttö puhuttaa. Viime vuosina se on ollut kestoaihe kouluissa, vanhempainilloissa ja muissa kasvattajien kohtaamisissa. Se, että asia nousee esiin hallitusneuvotteluissa, on sen sijaan uutta. Osittain kyse on varmaan siitä, että hankalissa neuvotteluissa on kiva nostaa esiin asioita, joista yksimielisyys on löydettävissä – jopa valtion menoja merkittävästi lisäämättä. Toivoa kuitenkin sopii, että pyrkimys on myös aidosti tukea koulujen työrauhaongelmien ratkaisua ja auttaa lapsia ja nuoria keskittymään opetukseen.
Nuorten käytöksessä on helppo nähdä korjattavaa, mutta ehkä sitä löytyy laajemminkin. Tarkastelen jatkossa kännykän käpistelyä eri ympäristöissä ja eri näkökulmista.
Koulussa
Koulunkäynti on tavoitteellista toimintaa: on määritelty oppimistavoitteet, jotka olisi suotavaa saavuttaa sekä yksilön, että yhteiskunnan kannalta. Kännykät ovat ongelma silloin, kun ne jarruttavat tai estävät noiden tavoitteiden saavuttamista. Opetussuunnitelmien tavoitteet voi toki kyseenalaistaa, mutta tuskin riittävän monipuolisia tietoja ja taitoja saavuttaa käyttämällä (myös) koulupäivän pelaamiseen ja selaamiseen. Koulutyötä ja -yhteisöä nakertavia oireita ovat ainakin seuraavat:
Digijumi tunnilla. Kännykkä on liimautunut oppilaan käteen ja mieleen, eikä siitä ole mahdollista erota. Seurauksena oppimisen satunnaisuus.
Digijumi välitunnilla. Liian monessa koulussa meluisasta joukosta tulee välitunnilla rivi ruuduntuijottajia. On sanottu, että kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä. Sanonnan voisi modernisoida muotoon: Useimmat syyt, jotka estävät meitä liikkumasta, ovat digitaalisia.
Hillitön digiaktiivisuus. Netistä löydetään ja sinne luodaan kaikkea kivaa, ja se täytyy välittömästi esitellä toisille – tilanteesta riippumatta. Samaan sarjaan kuuluu yli-innokas kuvaaminen, lupia kyselemättä.
Nettinöyryyttäminen. Kiusaamiselle ja eristämiselle kännykät ja netti tarjoavat uusia mahdollisuuksia, joita on vaikea havaita ja joihin on vielä vaikeampi puuttua.
Työssä
Työn tavoitteet pitäisi olla selvillä jokaiselle palkansaajalle. Ellei ole, niihin voi tutustua esim. työsopimuksen, tehtävänkuvauksen ja työnantajan ohjeiden perusteella. Kännykät ja verkot ovat monille tärkeitä työvälineitä, mutta voivat työssä, kuten koulussakin haitata tavoitteiden saavuttamista. Työtehoa laskevat oireet myötäilevät koulussa havaittavia.
Digiliukuma palaverissa tms. sosiaalisessa tilanteessa. Kännykällä tai muulla välineellä seikkaillaan netissä tai tehdään muita töitä. Osallistuminen ja yhteisen ymmärryksen syntyminen on satunnaista.
Taukotilan puhelinhiljaisuus. Tunnette tilanteen, joukko ihmisiä kokoontuu yhteisen pöydän ääreen tuijottamaan kännyköitään ja näykkimään eväitä.
Hallitsematon digi-ideointi. Tilanteesta riippumatta kerrotaan vaihtelevia kanavia käyttäen verkossa tehdyistä havainnoista ja omista ideoista, jotka melkein liittyvät meneillään oleviin tehtäviin. Tähän saattaa liittyä myös pakonomainen tarve todistaa työssäoloaan jatkuvalla kuvaamisella.
Valikoiva viestintä. Työelämän monikanavainen viestintä tarjoaa monia mahdollisuuksia ulosjättämiselle. Tämän kääntöpuoli on yleistyvä tarve saada itselleen kaikki materiaalit ja tieto riippumatta siitä, onko niillä merkitystä oman työn kannalta.
Kotona
Vapaa-ajalla toimintaamme eivät ohjaa ulkopuolelta asetetut tavoitteet. Siinä mielessä kotona saamme vapaasti räpeltää kännykkää ja liimautua muiden ruutujen ääreen. Hyvinvointimme kannalta on kuitenkin ongelmallista, jos liike loppuu, tiskit kasautuvat ja sosiaalisia suhteita hoidetaan ainoastaan kännykällä. Vaihtelu virkistää, mutta tuntuu, että toimintatapamme uhkaavat urautua samaan muottiin koulussa, työssä ja vapaalla.
Digijumi iskee, kun pitäisi tehdä läksyjä tai lähteä lenkille. Digiliukuma tappaa keskustelun piharemontista. Hillitön digiaktiivisuus keskeyttää toistuvasti ja räiskyvästi lomamatkan suunnittelun.
Yhteiskunnassa
Koulujen työrauhaa ja nuorten oppista koetteleva kännykkäkulttuuri on vain jäävuoren huippu. Koulujen lakisääteiset kännykkäparkit voivat olla hyvä alku, mutta rehellistä arviointia suhteestamme kännyköihin ja nettiin tarvitaan laajemminkin. Digitalisaatioon on lastattu viimeisinä vuosikymmeninä paljon odotuksia, ja sen avulla pystytäänkin monia asioita tekemään entistä joustavammin ja nopeammin. Samalla kun olemme kehittäneet uusia ratkaisuja, olemme myös tulleet luoneeksi uusia riskejä ja ongelmia.
Toivottavasti meneillään olevissa ja tulevissa hallitusneuvotteluissa löytyy halua ja keinoja pienentää näitä riskejä ja ehkäistä ongelmia – vaikka se ei lyhyellä tähtäimellä valtion menoja vähennäkään.
Jarkko Järvelin, Pelituki
