Aikuisia huolestuttaa usein se, millaisia tietoja lapset ja nuoret jakavat itsestään ja muista sosiaalisessa mediassa tai muualla netissä, ja kuinka näitä tietoja voidaan käyttää hyväksi. Lapsia ja nuoria muistutetaankin aktiivisesti siitä, että itsestään ei saa jakaa arkaluonteista tietoa verkkoon, kenestäkään toisesta ei saa ottaa kuvaa ilman lupaa, toisen ihmisen kuvan julkaisemiseen täytyy aina pyytää lupa ja omien tietojen julkaisemista yleensäkin täytyy harkita tarkkaan.
Mutta kuka muistuttaisi tästä aikuista?
Lapsen digitaalinen jalanjälki
Verkko ja sosiaalinen media ovat pullollaan tietoa, kuvia ja tekstiä, joiden perusteella meitä voidaan yksilöidä ja profiloida. Kaikki tieto, joka meistä on muodostunut verkkoon oman toimintamme ja muiden toiminnan perusteella, muodostaa meille digitaalisen jalanjäljen. Vaikutamme digitaalisen jalanjäljen muodostumiseen usein itse jakamalla tietojamme ja kuviamme vaikkapa someen.
Lapset eivät kuitenkaan läheskään aina voi vaikuttaa siihen, millaisia tietoja heistä verkossa julkaistaan tai millainen digitaalinen jalanjälki tai virtuaalinen identiteetti heille näiden tietojen pohjalta muodostuu.
Lapsen digitaalinen jalanjälki voi alkaa muodostua jo ennen syntymää esimerkiksi vanhempien someen jakamien ultraäänikuvien perusteella. Jos lapsesta jaetaan verkkoon tämän syntymän jälkeen yksi kuva tai postaus viikossa, näitä kertyy yli 500 siihen mennessä, kun lapsi on 10-vuotias.
Nominetin tutkimuksen mukaan brittivanhemmat jakavat lapsistaan vuodessa keskimäärin 100 kuvaa ja videota sosiaaliseen mediaan. Lisäksi he jakavat kuvia muiden lapsista. Kuvia jaetaan siitäkin huolimatta, että vanhemmat ovat huolissaan kuvien luvattomasta käytöstä tai uskovat, ettei lapsi ilahtuisi niiden jakamisesta.
Tutkimus on tehty vuonna 2018 ennen koronaa, ja on todennäköistä, että kuvien julkaisumäärät verkossa ovat sen jälkeen lisääntyneet, kun esimerkiksi rakkaita ihmisiä ja sukulaisia ei koronan vuoksi voinut tavata pitkään aikaan kasvokkain, mutta heidät on kuitenkin haluttu pitää kartalla siitä, mitä perheen arjessa tapahtuu.
Mitä tiedoillamme tehdään?
Verkkoon jaetun tiedon tekee hankalaksi se, että emme voi tietää, ketkä kaikki siihen pääsevät käsiksi tai miten ja mihin kaikkeen tätä tietoa tullaan nyt ja tulevaisuudessa käyttämään, sekä millaisia vaikutuksia sillä voi olla meille. Jos sosiaalisen median ryhmään jakaa yksityiskohtaista tietoa esimerkiksi lapsen terveydentilasta, miten ja missä tämä tieto voi tulla lapselle tulevaisuudessa vastaan? On hyvä tiedostaa, että sosiaalisen median alustat ovat kaupallisten yhtiöiden omistamia, ja ihmisten tiedot ovat niille kauppatavaraa.
Usein on myös helppo ajatella, että ketään ei kiinnosta tai kukaan ei muista, millaisia tietoja lapsesta on verkossa jaettu. Tässä voi leikkiä itsensä kanssa ajatusleikkiä: Tuleeko minulle mieleen jokin tieto tai kuva ystävän, tuttavan, työkaverin tai sukulaisen lapsesta, jonka olen saanut tietooni pelkästään verkon kautta? Mikä tuo kuva tai tieto oli ja olisinko voinut käyttää sitä halutessani jollakin tapaa väärin?
Sosiaalisen median tilejä seuraavat ystävien, tuttavien, työkavereiden ja sukulaisten ja lisäksi usein myös sellaiset ihmiset, joita tilin omistaja ei tunne hyvin tai lainkaan. Tällöin on myöskään mahdotonta tietää, millaisia motiiveja seuraajilla on, tai kuinka he voivat somen kautta saamiaan tietoja mahdollisesti hyödyntää.
Lasten ja nuorten ohjeet käyttöön myös aikuisille
Lapsi ei välttämättä voi vaikuttaa siihen, millaista tietoa hänestä verkosta löytyy. Aikuinen usein kuitenkin voi. Lapsilla on samanlainen oikeus yksityisyyteen kuin kaikilla muillakin ihmisillä, ja heillä on myös oikeus sanoa mielipiteensä heitä koskevissa asioissa. Siksi tekstin alussa mainitut ohjeet lapsille ja nuorille tietojen julkaisemisesta verkossa pätevät myös aikuisiin:
- Älä jaa lapsesta arkaluonteista tietoa verkkoon.
- Älä ota lapsesta kuvaa ilman lupaa.
- Kysy lapselta lupa tietojen ja kuvien julkaisuun.
- Jos lapsi on liian pieni ymmärtämään, mitä tietojen tai kuvien julkaiseminen verkossa tarkoittaa ja millaisia vaikutuksia ja seurauksia sillä voi hänelle olla, harkitse tarkkaan, onko julkaiseminen lapsen edun mukaista. Oma tarve tietojen jakamiseen ei saa mennä lapsen edun edelle.
Lapset ja nuoret eivät kehitysvaiheestaankaan johtuen välttämättä kykene arvioimaan ja ymmärtämään omien tekojensa seurauksia, eli esimerkiksi sitä, mitä omien tai toisen tietojen jakamisesta verkkoon voi seurata. Aikuiset kuitenkin kykenevät, ja siksi tätä arviointi- ja harkintakykyä tulee myös käyttää. Omien some-tilien yksityisyysasetukset voi vähintäänkin säätää niin, että jos lapsen tietoja ja kuvia jakaa, ne eivät näy kaikille.
Pelituen seuraavassa someneuvolassa vanhemmille 25.4. klo 17-18 on aiheena ”Vanhemman somen käyttö lapsen näkökulmasta”, eli jos aihe jäi kiinnostamaan, tervetuloa mukaan! Osallistumislinkin ja tarkemmat tiedot löydät Pelituen koulutuskalenterista.
Kannattaa myös lukaista Mannerheimin Lastensuojeluliiton ohjeet lasta koskevien tietojen ja kuvien julkaisemiseen liittyen.
Heljä Koistinen, Pelituki
