Vanhempien ja nuorten parissa työskentelevien ammattilaisten kanssa keskustellessa e-urheilu nousee aina silloin tällöin esiin. Monille aikuisille e-urheilu voi olla vielä suhteellisen tuntematonta aluetta, mutta moni lapsi ja nuori puolestaan voi haaveilla siitä, että pelaamalla voisi tienata elantonsa. Tämä voi aiheuttaa myös kinkkisiä tilanteita, kuten eräässä keskustelussa kävi ilmi: mitä vastata nuorelle, joka laiminlyö koulunkäyntiä ja valvoo kaiket yöt pelaten ja pelaamistaan striimaten, ja perustelee toimintaansa haaveella tulla ammattilaispelaajaksi?
Tämänkaltainen tilanne voi yllättää aikuisen etenkin, jos e-urheilu on täysin vierasta itselle. Miten e-urheilijaksi tullaan? Pitääkö sitä varten tosiaan pelata kaiket yöt? Kukaan ei varmasti halua ampua nuoren unelmia alas, mutta koulusta suoriutuminen ja riittävä lepo ovat kuitenkin tärkeitä asioita, joista tulisi pitää kiinni. Miten siis lähteä purkamaan tilannetta nuoren kanssa?
En itsekään ole e-urheilun asiantuntija, eikä nuoren kanssa keskustelevan aikuisenkaan tarvitse olla. Uteliaisuudella pääseekin jo pitkälle, ja siksi perehdyin aiheeseen hieman lisää Olli Haatajan ja Lauri Leinosen (2021) E-urheilijan suorituskykyopas -nimisen kirjan avulla. Taustatiedoksi mainittakoon, että teoksen mukaan Suomessa on arviolta noin 130-150 pelaajaa, joille pelaaminen on tärkeä tulonlähde ja muutamia kymmeniä pelaajia, joille se on ainoa tulonlähde. Tungokseksi asti pelaamisella itsensä elättäviä ei siis vielä Suomessa ole. Toisaalta on hyvä muistaa, että e-urheilun parissa voi toki työskennellä muissakin tehtävissä kuin pelaajana, ja ala kasvaa jatkuvasti.
E-urheilijan suorituskykyoppaan oppeja mukaillen listasin muutamia asioita, joista voi olla hyötyä nuoren urahaaveesta keskustellessa. Ammattilaispelaajan unelmasta ei tarvitse luopua, mutta sen varjolla ei kuitenkaan voi perustella velvollisuuksien tai itsestä huolehtimisen laiminlyömistä.
1. Pelailu ja tavoitteellinen harjoittelu ovat eri asioita
Ensinnäkin on tärkeää ymmärtää, että ammattilaiseksi ei tulla vain pelaamalla määrällisesti mahdollisimman paljon. Ammattimaisen pelaamisen ja pelailun erottaa se, että ammattilaiseksi haluavan pelaaminen on suunnitelmallista ja tavoitteellista, eli kullekin pelikerralle asetetaan tietty päämäärä. Pelituntien kertyminen sinänsä ei siis vielä kerro kehittymisestä pelaajana paljoakaan. E-urheilusta haaveilevan tulee panostaa ennen kaikkea pelaamisen laatuun ja suunnitelmalliseen taitojen kehittämiseen, ei pelkkään pelaamisen määrään.
2. E-urheilijaksi ei tulla pelaamalla mahdollisimman paljon mahdollisimman vähillä tauoilla
Kuten minkä tahansa muun keskittymistä vaativan tehtävän suorittamisessa, ihmiset tarvitsevat taukoja myös pelatessaan, mikäli he haluavat suorituskykynsä pysyvän korkealla. Taitojen harjoittelun ja kehittymisen näkökulmasta on parempi jaksottaa pelaaminen mieluummin moneen vähän lyhyempään pätkään, kuin pelata pitkän aikaa yhtäjaksoisesti ilman taukoja.
3. Uni ei ole välttämätön paha vaan pakollinen hyvä
E-urheilijaksi haikailevan on tärkeää osata huolehtia omasta jaksamisestaan ja palautumisesta. Huonosti nukkuminen näkyy selkeästi pelisuorituksessa, ja heijastuu myös muihin elämäntapoihin. Jos pelaaja haluaa kehittyä ja pystyä keskittymään pelaamiseen parhaalla mahdollisella tavalla, on hänen huolehdittava riittävästä unesta.
Striimaamalla pelaamistaan pelaaja voi tehdä itseään tunnetuksi ja yöaikaan katsojia voi tavoittaa enemmän eri puolilta maapalloa, mutta se ei ole ainoa keino päästä lähemmäksi elektronisen urheilun maailmaa. Olisiko nuorella kiinnostusta lähteä vaikkapa vapaaehtoiseksi e-urheilu tapahtumaan tai mukaan ohjattuun pelitoimintaan, jota toteutetaan monissa peli- ja nuorisotiloissa? Yöunien uhraaminen pelaamiselle ei ole millään tavalla välttämätöntä, eikä pidemmän päälle kannattavaa.
4. Tavoitteellinen pelaaja huolehtii myös velvollisuuksista
”Hyvä pelaaja tiedostaa, että elämään tulisi kuulua muitakin elementtejä kuin pelaaminen. Kehittymisen kannalta pelaaminen on kiistatta elintärkeää, mutta fiksu pelaaja pitää huolen opiskelusta tai työnteosta sekä perhe- ja kaverisuhteista ja sovittaa pelaamisen näiden mukaan eikä toisinpäin” (Haataja & Leinonen 2021, 49).
Siinäpä se tuli. Pelaajan tulee muistaa huolehtia arjen monipuolisuudesta ja kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Tavoitteellinen pelaaminen vaatii keskittymistä, mikä on todennäköisesti helpompaa silloin, kun koulunkäynti ja muut velvollisuudet hoidetaan kunnialla alta pois. Velvollisuuksien laiminlyönnistä seuraa harvoin mitään kovin hyvää pitkässä juoksussa.
5. E-urheilijan on tärkeää myös liikkua ja syödä hyvin
Terveelliset elintavat vähentävät pelaajien tyypillisiä vaivoja, joita ovat mm. erilaiset kiputilat selässä, niskassa, hartioissa ja käsissä. Useimmat pelaavat istuen, ja jos pelitunteja kertyy päivässä reilusti, on istumisen vastapainoksi muistettava myös nousta ylös ja liikkua. Istumisen tauottaminen ja arkiaktiivisuuden lisääminen parantavat myös pelisuoritusta, koska tällöin ihmisen verenkierto vilkastuu, vireystila nousee ja keskittymiskyky paranee.
Säännöllinen ruokarytmi tukee myös pelaamista, koska tällöin energiaa riittää tasaisesti koko päiväksi. Ruokailuja ei myöskään kannata hoitaa pelaamisen lomassa, sillä pelaamiseen keskittyminen kärsii varmasti, jos toisella kädellä pitää kauhoa ruokaa suuhun.
Toivottavasti näiden perusasioiden kautta keskustelut e-urheilusta nuoren kanssa lähtevät hyvin käyntiin!
Jos aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa e-urheilusta lukea lisää Suomen Elektronisen Urheilun Liiton (SEUL) verkkosivuilta!
Saara Kultamaa, Pelituki
Lähde: Haataja Olli & Lauri Leinonen. 2021. E-urheilijan suorituskykyopas. Trainer4You.