Citius, altius, fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin. Tämä olympialiikkeen motto sopii myös Suomessa kansalliseksi tavoitteeksi asetettuun digiloikkaan. Digitalisaation maksimaalinen ja innovatiivinen hyödyntäminen on nähty mm. mahdollisuutena pärjätä kansainvälisessä kilpailussa, saada hoitajat riittämään, lisätä tasa-arvoa ja ehkäistä ilmastonmuutosta. Digitalisaatio on esitetty tavoiteltavana ja väistämättömänä. Sen tarjoamien ratkaisujen rajoituksiin ja haittoihin on kiinnitetty turhan vähän huomiota.

Digitalisaatio voi lisätä tasa-arvoa, mutta joissain tapauksissa se myös lisää eriarvoisuutta. Informaatioyhteiskunta luo uudenlaisia syrjäytymisriskejä: voimme syrjäytä netistä, netissä tai nettiin. Varsinkin varttuneemmissa ikäluokissa on paljon ihmisiä, jotka kokevat, etteivät ole täysivaltaisia kansalaisia, koska eivät halua käyttää verkkopalveluja ja seurata somea. Verkkoympäristöissä esiintyy kiusaamista ja porukasta ulos jättämistä, kuten kaikkialla muuallakin. Pahimmillaan syrjintä kärjistyy erityisen tylyksi näissä ympäristöissä, on helpompi haistatella ja uhkailla näkemättä toista. Ehkä suurimmat riskit liittyvät kuitenkin siihen, että irrottautuminen mieluisista nettiympäristöistä on vaikeaa. Väitän, että suurimmalla osalla meistä on lähipiirissään ihminen, jonka jatkuva somettaminen, pelaaminen tai muu netissä roikkuminen huolestuttaa tai turhauttaa.

Korona on toiminut kuin suoritukseen käytettävää aikaa rajaava kello yleisurheilussa. Paitsi, että korona on tullut pyytämättä ja yllättäen. Korona pani vauhtia niihinkin digiloikkaajiin, joita arvelutti, niihin, jotka olisivat mielellään odottaneet vielä suotuisaa hetkeä. Monet ihmiset ja organisaatiot ovat selvinneet loikastaan rimaa hipoen, mutta usein rohkeus on kasvanut ja on lähdetty pyrkimään korkeammalle. Digiloikasta on korona-aikana tullut kuitenkin liian vahvasti yksilöurheilua: teams-palaverit ja koulutukset ovat kyllä käteviä ja tehokkaita, mutta kohtuus kaikessa. Vai eikö kukaan muu ole kokenut itseään idiootiksi höpöttäessään koko päivän itsekseen huoneen nurkassa? Ehkä pahinta pakkotahtinen digiloikka on ollut nuorille ja nuorille aikuisille, joiden maailma on kutistunut hälyttävän usein yhteen huoneeseen ja läppäriin.

Olemme koronan vauhdittamina loikanneet digivankilaan. Viimeisen puolentoista vuoden ajan meitä ovat tähän ohjanneet viranomaisohjeet ja pelko viruksen leviämisestä. Kannattaa kuitenkin muistaa, että digiloikkaa on pidetty väistämättömänä ja tarpeellisena jo ennen koronaa. Jatkossakin tulemme viettämään suuren osan ajastamme fyysisesti yksin, verkossa roikkuen. Ei ehkä enää koronan vuoksi, vaan koska työskentely on tehokkaampaa ja viihtyminen helpompaa. Tai siksi, koska voimme – ja muutkin tekevät samoin. Vankilasta tekee vankilan se, ettei voi vapaasti päättää tekemisistään. Digivankilan muurit voivat rakentua osin työnantajan tai oppilaitoksen toimintatavoista, mutta vaarana on, että rakennamme itse niitä lisää. Miksi? Koska puhelimeen on helppo tarttua, vielä yhden pelin voi pelata, kiinnostavia keskusteluja ja videoita löytyy lisää ja koko sarjan voi katsoa kerralla. Toistot tekevät tästä toiminnasta tavan ja muut tavat viettää vapaa-aikaa alkavat unohtua tai tuntua vaivalloisilta ja vierailta.

Vapaus säilyy pitämällä kiinni vaihtoehdoista. Digitalisaatio on tullut jäädäkseen, ja monella tapaa hyvä niin, mutta kaiken ei tarvitse löytyä verkosta. Liikuntaa, kulttuuria ja kädentaitoja voi harrastaa jopa ilman älylaitteita. Erilaisten ympäristöjen ja ihmisten näkeminen voi rikastuttaa elämää, vaikkei kaikkea näkemäänsä jakaisikaan somessa. Koulua aloittavan lapsen ei tarvitse muuttua ensimmäisen älypuhelimensa jatkeeksi, vaan leikki voi jatkua. Olympialiikkeen moton sanan fortius vaihtoehtoinen käännös on rohkeammin. Rohkeutta poiketa valtavirrasta voisi olla enemmän sekä digipalvelujen kehittäjillä, että käyttäjillä. Tarvitaan myös rohkeutta tunnistaa ja tunnustaa ne tilanteet, joissa toisten ihmisten kasvokkainen kohtaaminen tuottaa lisäarvoa.

Olympialiikkeen motto on päivitetty. Se kuuluu nykyisin Citius, altius, fortius – communis. Nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin – yhdessä.

Jarkko Järvelin, Pelituki