Työhöni kuuluu rooli papukaijana: toistelen eri yhteyksissä samoja asioita peli- ja nettihaittojen tunnistamisesta, puheeksi otosta ja palveluista. Aika usein tämä maatiaispapukaija, siis vähemmän värikäs, ruskeanharmaa otus, joutuu tilanteeseen, jossa kysytään alaikäisten palveluista. Papukaija vastaa palvelupolun löytyvän oppilas- ja opiskelijahuollon kautta. Papukaija ei ole vahvimmillaan joutuessaan poikkeamaan tutusta, toistuvasta tarinastaan, mutta ehkä olisi syytä löytää ja opetella uusia vastauksia usein toistuvaan kysymykseen.
Mistä palvelut löytyvät?
Palveluiden saatavuus ja saavutettavuus ovat poliittisten ja hallinnollisten puheiden kestosuosikkeja, mutta valitettavasti niiden suosio taitaa perustua siihen, että niitä on vaikea saavuttaa. Lasten ja nuorten palveluihin ja niiden kehittämiseen liittyy yleisesti neljä asiaa: niihin kiinnitetään erityistä huomiota ennen vaaleja, niiden saatavuutta ja laatua käsitellään paljon julkisuutta saavien rikosten yhteydessä, kaikki perustason palvelut kytketään kouluihin ja lasten ja nuorten kuuleminen on liian satunnaista. Perustason palveluiden tarjoaminen koulun yhteydessä on hyvä tapa madaltaa kynnystä hakeutua palveluihin. Laajennetun oppivelvollisuuden vuoksi kaikkien alle 18-vuotiaiden pitäisi jatkossa olla tavoitettavissa tätä kautta. Pitäisi kuitenkin muistaa, että kouluympäristössä työskentelee monenlaisia osaajia: opettajat eivät ole terveydenhoitajia, psykologeja tai kuraattoreita. Toisaalta pitäisi huolehtia siitä, että näitä ammattilaisia löytyy kouluilta myös mahdollisen sote-uudistuksen jälkeen. Sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden siirtyminen hyvinvointialueiden työntekijöiksi ei saa nostaa kynnystä palveluihin eikä sysätä opetushenkilöstölle entistä isompaa osaa oppilaiden hyvinvoinnista huolehtimisessa.
Ehkäisevää ja korjaavaa työtä kaikille
Lasten ja nuorten palveluissa painottuu ehkäisevä työ. Tämä on hyvä ja luonteva näkökulma, mutta kääntöpuoli on valitettavasti se, että hoidon ja kuntoutuksen palveluiden tilanne on monella alueella kauniisti sanottuna vaihteleva. Pahimmillaan tämä vahvistaa polarisaatiota: paremmilla resursseilla varustetut porskuttavat ehkäisevän työn tukemina, mutta ongelmia kohdanneet jäävät jonoon odottamaan apua. Toisaalta tasapainoa ehkäisevän ja korjaavan työn välillä olisi syytä miettiä myös aikuisten kohdalla: ehkäisevän työn tulisi tavoittaa entistä paremmin myös aikuiset. Näyttää nimittäin siltä, että kaikki meistä keski-ikäisistäkään eivät ole täydellisen itseohjautuvia, harkitsevia ja kurinalaisia. Papukaijan kakistelu lasten ja nuorten palveluista kysyttäessä juontaa juurensa tavasta hahmottaa asioita: hoidon ja kuntoutuksen palveluiden asiakkaaksi mielletään yleensä aikuinen, kun taas ehkäisevästä työstä puhuttaessa monet mieltävät sen lapsille ja nuorille suunnatuksi valistukseksi. Eli Paavo, 52, tarvitsee apua, koska on juonut ja syönyt itsensä sairaaksi, mutta Sylville, 12, on syytä kertoa, että tupakka on myrkkyä.
Tukea kasvatukseen ja suunnan muutokseen
Pelituen työssä lasten ja nuorten palvelut ja niiden puutteet ovat korostetusti esillä, koska lapset ja nuoret viettävät paljon aikaa netissä ja pelaavat vanhempia ikäryhmiä enemmän digipelejä. Valitettavan usein näkyy myös se, että puheeksi ottoa ja suunnan muutosta olisi tarvittu aikaisemmin. Pelaamiseen ja netin käyttöön liittyvät ongelmat on vaikea selvittää tilanteessa, jossa haitalliset tavat ovat juurtuneet ja vastuuta omasta elämästä pitäisi ottaa entistä enemmän. Ammattilaiset pohtivat, millä keinoilla he saisivat haitallisen kehityksen katkaistua ja vanhemmat kokevat neuvottomuutta, väsymystä ja kiukkua. Netti ja pelaaminen ovat tulleet jäädäkseen, niiden käyttöä on jokaisen kasvattajan osattava ohjata ympäristö huomioiden, lasta kunnioittaen ja perheen arvojen mukaisesti. Tämän tueksi teemme Pelituessakin töitä: ensi viikolla on tarjolla alkavaa loma-aikaa pohtiva Pelineuvola vanhemmille, ja koulujen alettua julkistamme uuden Digireppu -materiaalin koulutietään aloittelevien tueksi.
Jatkamme osaltamme työtä myös hoidon ja kuntoutuksen palveluiden näkyvyyden, saatavuuden ja laadun kehittämiseksi. Ehkä papukaija voisi oppia ennakoimaan ja kertoa lasten ja nuorten palveluista ennen kuin niistä ehditään kysyä.
Jarkko Järvelin, Pelituki