Lähes poikkeuksetta, lasten digilaitteiden käyttöön liittyen vanhempia kiinnostaa eniten ruutuaika. Ruutuajalla tarkoitetaan kaikkien digilaitteiden parissa vietettyä aikaa, sisältäen puhelimen, television, tietokoneen, tabletit ja konsolipelit. Korona-aika on useiden tutkimusten mukaan lisännyt lasten ja nuorten ruutuaikaa ja tämä huolettaa erityisesti vanhempia.
Usein vanhemmat toivoisivat saavansa vastauksen siihen, kuinka paljon lapsen olisi hyvä viettää aikaa erilaisten digilaitteiden parissa. Pienten lasten kohdalla suosituksia on toki olemassa; Alle kaksivuotiaille ei suositella ruutuaikaa laisinkaan ja 2–4-vuotiaille korkeintaan tunti päivässä. Ruutuaikaa on toki hyvä pohtia kaiken ikäisten kohdalla. Hyvä olisi miettiä jääkö päivässä riittävästi aikaa muulle; ulkoilulle, liikunnalle, levolle, harrastuksille vai vievätkö digilaitteet liikaa aikaa muulta elämältä.
Kaikkea pelkkä ruutuaika ei kuitenkaan kerro. Olisi myös hyvä olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi tai nuori tekee digilaitteiden parissa. On huomioitava, että ruutujen parissa vietetty aika voi olla ns. passiivista tai aktiivista. Äänikirjojen kuuntelu, kaverin kanssa netin välityksellä juttelu, kuvien muokkaus tietokoneella ovat eri asia kuin vaikkapa pelkkä videoiden selailu netissä. Lapsen sulkeutuminen omaan huoneeseen pelaamaan voi huolettaa vanhempaa, vaikka lapselle tämä saattaisi olla päivän tärkeä kavereiden kanssa jaettu sosiaalinen hetki tai asia, josta saa onnistumisen kokemuksia.
Joskus tulee myös miettineeksi, ovatko meidän ammattilaisten antamat ohjeet lapsen ja nuoren ruutuaikaan ja sen rajoittamiseen kuitenkaan niin yksinkertaisia toteuttaa. Olen aikaisemmin työskennellyt päihderiippuvuuksien kanssa ja niihin liittyen on selvästi nähtävissä monenlaista häpeää. Olen pohtinut, liittyykö myös tähän aihepiiriin jonkinlaista häpeää. Kokeeko vanhempi olevansa epäonnistunut, jos lapsella on esimerkiksi pelaamisen kanssa ongelmia? Voiko tämä häpeä estää hakemasta apua?
Aikaisemmissa töissäni lastensuojelussa ja perheiden kanssa työskennellessäni olen nähnyt, kuinka vanhemman voimavarat voivat olla yksinkertaisesti niin vähäiset, että lapsen ruutujen ääressä vietetty aika voi olla vanhemmalle helpotus. Vanhempia tästä syyllistämällä ei varmasti päästä hyvään lopputulokseen. Korona-aika on tuonut monelle perheelle suuria huolia, jotka vaikuttavat negatiivisesti monen vanhemman jaksamiseen. Toivoisikin ammattilaisten, jotka kohtaavat perheitä, joissa on ongelmia muistavan sensitiivisen kohtaamisen merkityksen.
Katso myös aiheeseen liittyen Pelituen YouTubessa olevan keskustelusarjan jakso ”Mites toi ruutuaika?”
PELITUKI – Puhuttaisko pelaamisesta, jakso 1: Mites toi ruutuaika? – YouTube
Suvi Kovalainen, Pelituki
