Työskennellessäni ongelmallisen rahapelaamisen, digitaalisen pelaamisen ja netin käytön ympärillä, tulen usein puhuneeksi riskitekijöistä tai altistavista tekijöistä. Siis jonkinlaisista tekijöistä, joiden on huomattu tilastollisesti ilmenevän ongelman yhteydessä keskimääräistä enemmän ja joiden katsotaan voivan vaikuttaa ongelman syntyyn ja/tai kehittymiseen. Vaikka nyt käytänkin tarkoituksellisesti juuri termiä riskitekijä, olen esimerkiksi koulutuksissani siirtynyt puhumaan enemmän altistavista tekijöistä. Samalla olen huomannut käyttäväni melkoisesti aikaa kertoakseni, että älkää ihmeessä tulkitko yksittäistä riskitekijää kovinkaan suurena riskinä.

Eräs asia, joka saa minut pohtimaan riskitekijöiden kuvaamisen mielekkyyttä, on se, että ne ovat toisinaan samoja kuin oireet. Esimerkiksi masentuneisuus tai ahdistuneisuushäiriöt voivat olla esimerkiksi ongelmallisen rahapelaamisen syitä ja seurauksia. Joudumme joka tapauksessa selvittämään johtaako jompikumpi toiseen, vai ilmenevätkö ne yhtä aikaa ilman selkeää syy-seuraussuhdetta, tai jopa ilman mitään tunnistettavaa suhdetta toisiinsa.

Minulla on välillä mahdollisuus työskennellä yhdessä muiden ammattilaisten kanssa. Toisinaan tulee tilanteita, että huomaan oman listaukseni riskitekijöistä olevan hyvin samanlainen kuin syrjäytymisen, päihdeongelmien tai vaikka syömishäiriöiden parissa työskentelevän kollegan vastaava lista. Vaikka oma listani onkin tutkimuksiin perustuva, niin tällainen tilanne saa pohtimaan, onko esimerkiksi yksinäisyyden, tai huonon itsetunnon yhdistäminen johonkin tiettyyn problematiikkaan lainkaan perusteltua. Joskus esitänkin koulutettaville ajatuksen, että ehkä meillä tulisi olla jonkinlainen ”juurisyyt” -lista tekijöistä, jotka ovat yhteydessä useisiin ongelmiin ja vaatisivat itsessään huomiomme.

En nyt hahmottele tähän sellaista listaa, koska olen juuri ollut sitä mieltä, että tällainen listaaminen on vaikeaa. On myös selvää, että tämä ideoimani ”juurisyyt” -lista, vaikka sen tekisi kuinka hyvin perustein, olisi auttamatta puutteellinen ja päätyisimme alkupisteeseen.

Kuten tekstin lukija huomaa, en kriittisistä huomioistani huolimatta kiistä riskitekijöiden validiutta, vaan totean ne riittämättömiksi johtopäätösten tekemiseen. Koska mieleni tekisi nyt olla konsensushakuinen ja lievittää sanomaani, niin päätän tällä kertaa kärjistää sitä. En siis kerrokaan, että tiedän kyllä, että ammattilaiset tulkitsevat riskitekijöitä oikeaoppisesti ja että ko. listoja käytetään paremminkin väestötason toimenpiteiden kohdentamiseen, vaan sanon, että riskitekijät johtavat meitä harhaan. Esimerkiksi rahapelaamisen osalta joudun toteamaan jokaisen riskitekijät -listani yksittäisen asian kohdalla, että jos tämä asia ilmenee henkilön elämässä, on silti todennäköisempää, että hänellä ei ole rahapeliongelmaa.

Ilmeisestikään, kun päätän olla kärjekäs, en ole sitä kovin selkeäsanaisesti. Lopuksi, siinä vaiheessa, kun olen saanut kartoitettua jostakin yksilöstä niin paljon tietoa, että olen selvillä hänen riskitekijöistään ja niiden mahdollisesta toteutumisesta juuri hänen kohdallaan liittyen rajaamiini tarkastelualueisiin, olisin ehtinyt ottaa haluamani asian puheeksi monta kertaa.

Arto Hernetkoski, Pelituki