Järjestöissä pelätään: Veikkauksen tuotot ja niistä jaettavat avustukset laskevat tuntuvasti. Lasku on luultavasti pysyvä, pelihaitoista puhuvat kukkahatut ja markkinoita valtaavat kansainväliset kilpailijat jatkavat koronan jälkeenkin.
Sosiaali- ja terveysjärjestöille jaettiin avustuksia Veikkauksen tuotoista 380 miljoonaa euroa vuodelle 2020. Liikunta, kulttuuri, tiede, veteraanit, nuorisotyö ja hevosurheilu saivat yhteensä 700 miljoonaa. Tuolla reilulla miljardilla tehdään aidosti ja oikeasti paljon hyvää: autetaan heikoimmassa asemassa olevia, tuetaan osallisuutta, ehkäistään terveyshaittoja, mahdollistetaan monia harrastuksia ja tehdään monipuolista kehittämistyötä. Pulma on siinä, että liian moni jaettavista euroista tulee ihmisiltä, joilla ei olisi vara noita euroja hävitä. Yhteistä hyvinvointia rakennetaan liian paljon yksilöiden ja perheiden tragedioiden kustannuksella. Kaltaiseni kukkahattusedän korvaan kuulostaa myös arveluttavalta puhe Veikkauksen toiminnan kehittämisestä niin, etteivät pelihaitat kasva (mutta tuotot mielellään kyllä). Häntä taitaa heiluttaa koiraa tällaisessa tässä ajattelussa: Veikkauksen yksinoikeuden peruste on haittojen ehkäisy, hyviin tarkoituksiin jaettavat tuotot ovat vain suotuisa sivuseuraus.
Stea (Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus) jakaa järjestöille vuodelle 2021 310 miljoonaa euroa. Pudotusta tämän vuotiseen on siis 70 miljoonaa. Jatkossa kyyti taitaa olla yhtä kylmää, ellei kompensaatiota muualta valtion budjetista tule. Raha on siis järjestöille ongelma, yhtäältä siksi, ettei sitä ole tarpeeksi ja toiseksi siksi, että joka toinen euro tulee liikaa pelaavilta. Kolmas ongelma järjestöjen ja rahan suhteessa on löytää puhetapa, jossa voidaan yhdistää pyyteetön toiminta ja ylevät tavoitteet tuottoihin, kustannuksiin ja taloudellisen tehokkuuden arviointiin. Järjestöjen viestinnässä raha on taustalle työnnetty välttämätön paha; yrityksille talouspuhe on toimintakyvystä kertovaa arkea. Voisiko järjestöillä olla tästä jotain oppimista, vaikkei niiden sijoittajia tarvitsekaan houkutella? Vai tarvitseeko sittenkin?
Rahaa on siis liian vähän, se on likaista ja siitä puhuminen ei sovi imagoon. Mitä järjestöt voisivat tehdä? Niukan rahan ongelmaan paras vastaus, myös muut rahoituskanavat kuin avustukset huomioiden, on toiminnan tuloksellisuuden osoittaminen, kehittäminen ja tuloksista kertovan monipuolisen viestinnän lisääminen. On kuitenkin toivottavaa, että tulevaisuudessa on tilaa myös pienemmille alueellisille ja paikallisille järjestöille, joilla ei ole omia arvioinnin, kehittämisen ja vaikuttamisen ammattilaisia. Tuloksellisuuden osoittamisen korostus voi johtaa tilanteeseen, jossa vain suuri on kaunista ja rahoitus keskittyy valtakunnallisen järjestöbyrokratian ylläpitoon ruohonjuuritason toiminnan ja ideoiden kustannuksella.
Likaisen, liikaa pelaavien tappioista kertyvän, rahan ongelmaan huonoin ratkaisu on panna pää pensaaseen ja kuvitella oman järjestön rahojen tulevan vain niiltä maltillisesti pelaavilta. Järjestöt voivat pystypäin käyttää niille myönnettyä rahoitusta, jonka käyttöä valvotaan varsin perusteellisesti. Niiden kannattaa kuitenkin erityisesti tuntea vastuunsa pelihaittojen suhteen, on syytä miettiä, miten pelihaittojen ehkäisyä voidaan tehdä omassa toiminnassa ja kertoa hyvistä ideoista toisillekin. Järjestöjen pyyteettömään imagoon paremmin sopivaa talouspuhetta on varmasti myös mahdollista kehittää. Voisi olla hyödyllistä opetella kertomaan toiminnasta myös taloudellisina prosesseina. Monesti tämä voisi avata silmiä – nähtäisiin, kuinka pienellä panoksella saadaan paljon aikaan. Rinnalle toki tarvitaan konkreettista ja tunteisiin vetoavaakin kuvausta toiminnasta ja tuloksista, joita ei voi mitata rahassa.
Jarkko Järvelin, Pelituki
Lähteet:
Veikkaus (2020). Avustuskohteet. Mihin Veikkauksen pelien tuotto käytetään. Viitattu 26.8.2020.
Stea (2020) STEA-avustukset 2021 – hakuilmoitus (jatkoavustusten haku). Viitattu 26.8.2020.