Digipelaaminen

Digipelaaminen ja haitat

Digipelaaminen on tietokone-, konsoli- ja mobiilipelaamista ilman rahapanosta. Digipelaaminen on ongelmallista, jos se aiheuttaa jatkuvasti haittoja pelaajan arjessa. Haitat liittyvät usein esimerkiksi uneen, vuorokausirytmiin, elämänhallintaan tai sosiaalisiin suhteisiin.

Elämyksiä ja haasteita

Digipelejä voidaan nimittää myös videopeleiksi, digitaalisiksi viihdepeleiksi tai käytetyn päätelaitteen mukaan tietokone-, konsoli- tai mobiilipeleiksi. Suomalaisista yli 75% pelaa digipelejä ainakin satunnaisesti ja keskimäärin peleihin käytetään aikaa n. viisi tuntia viikossa. Tapoja pelata on hyvin monia, ja luokitteluja voidaan tehdä pelilaitteen (tietokone, pelikonsoli, mobiililaite), pelilajityypin (esim. räiskintäpelit, strategiapelit, areenapelit, urheilupelit jne.), internetin osuuden tai pelaajien vuorovaikutuksen perusteella. Peleille määritellään ikärajat PEGI-järjestelmän mukaisesti niiden haitallisten sisältöjen (esim. väkivalta, päihteet, syrjintä) perusteella. Pelien tarjoamista koskevista rajoituksista säädetään kuvaohjelmalaissa.

Pelit tarjoavat elämyksiä ja haasteita, jotka usein vaikeutuvat pelaajan taitojen kehittyessä ja pelin edetessä. Erilaiset saavutetut voitot ja onnistuneesti suoritetut haasteet tarjoavat pelaajalle palkitsevia kokemuksia ja saavat hänet jatkamaan pelaamista. Myös näyttävä visuaalinen toteutus, tarinat ja mahdollisuus yhteispeliin ja vuorovaikutukseen toisten pelaajien kanssa motivoivat pelaamiseen. Pelaamismotivaatiomallin mukaan pelit ja niihin liittyvä vuorovaikutus vastaavat yhteisöllisyyden, omaehtoisuuden ja kyvykkyyden kokemisen kaltaisiin psykologisiin perustarpeisiin.

Ongelmallinen pelaaminen

Etenkin runsaaseen pelaamiseen voi liittyä satunnaisia tai toistuvia haittoja. Haitat voivat fysiologisia (tuki- ja liikuntaelinten haittoja, silmien väsymistä, väsymystä), sosiaalisia (ongelmat perhe- ja kaverisuhteissa), arjen hallintaan liittyviä (vuorokausirytmi, ajankäyttö, poissaolot, velvollisuuksien laiminlyönti) tai psyykkisiä (stressi-, masennus- ja ahdistusoireet). Jatkuvat pelihaitat kertovat pelaajan vaikeudesta hallita pelaamistaan. Tällöin voidaan puhua ongelmallisesta pelaamisesta tai pelihäiriöstä, joista arvellaan kärsivän 1-5% kaikista pelaajista. Ongelmallisen pelaamisen taustalla on usein pakopelaaminen, jossa huolia ja ongelmia pyritään välttämään pelaamalla.

Kansainvälisiin tautiluokituksiin (DSM-5, ICD-11) sisältyy kriteeristö pelihäiriölle (Gaming Disorder, Internet Gaming Disorder). Pelihäiriön tuntomerkkejä (DSM-5 mukaan) ovat pelien pyöriminen mielessä jatkuvasti, vieroitusoireet, tarve käyttää yhä enemmän aikaa pelaamiseen, epäonnistuneet pelaamisen kontrolliyritykset, kiinnostuksen menetys aiempiin harrastuksiin, runsaan pelaamisen jatkaminen huolimatta pelihaitoista saadusta tiedosta, pelaamisen määrään liittyvä harhauttaminen, pakopelaaminen ja ihmissuhteen tai tärkeän mahdollisuuden menetys pelaamisen takia.

Lähteet:

Pelaajabarometri 2018: monimuotoistuva mobiilipelaaminen. Kinnunen, J., Lilja, P., & Mäyrä, F. Tampereen yliopisto 2018.

Nuoret pelissä. Tietoa kasvattajille nuorten digitaalisesta pelaamisesta ja rahapelaamisesta. THL 2016.

A motivational model of video game engagement. Przybylski, A., Rigby, C. & Ryan, R. Review of General Psychology 14, 154, 2010.

Gaming Addiction and Internet Gaming Disorder. Griffiths, M. Teoksessa The Video Game Debate: Unravelling the Physical, Social and Psychological Effects of Digital Games. New York: Routledge, 74-93.

PEGI https://pegi.info/fi

DSM-5 https://www.psychiatry.org/psychiatrists/practice/dsm

ICD-11 https://www.who.int/classifications/icd/en/