Ihmisillä on hyvin monenlaisia motiiveja ja syitä käyttää internettiä, sosiaalista mediaa tai pelata digipelejä. Toiset motiiveista ovat tietoisia, toiset tiedostamattomampia. Milloin sinä olet viimeksi miettinyt, millaisia syitä sinulla on vaikkapa somen käytölle?
Pysähdyin miettimään tätä kysymystä omalla kohdallani. Käytän nykyään melko vähän sosiaalista mediaa, mutta huomaan hakeutuvani skrollailemaan Instagramia etenkin silloin, kun en ole pitkään aikaan ollut yhteydessä ystäviini. Siinä sitten klikkaillessani sydämiä ystävien kuviin heidän luontoretkistään, kodin uudesta sisustuksesta tai lemmikin kommelluksista, minulle syntyy illuusio, että olen jollain tavalla osallistunut heidän elämäänsä ja ollut heihin yhteydessä. Mutta… olenko todella?
Kun kaipaan yhteyttä kaukana asuviin ystäviini, olisi varmasti mielekkäämpää ottaa puhelin käteen ja soittaa ystävälle sen sijaan, että tökkisin persoonattomia tykkäyksiä somekuviin. On kuitenkin varsin yleistä, että yhteenkuuluvuutta ja vuorovaikutusta haetaan internetin välityksellä. Kuten monien aikaisempien tutkimusten, myös hiljattain julkaistun nuorten haitallista netinkäyttöä tarkastelleen tutkimuksen (tulokset julkaistu Child Development tiedejulkaisussa) mukaan yksinäisyys on yksi riskitekijä sille, että nuori voi ajautua käyttämään nettiä pakonomaisesti. Tutkimuksen mukaan riski ongelmalliseen netinkäyttöön ajautumiselle on korkeimmillaan 16-vuotiailla. Osalla ongelmallinen netinkäyttö tai pelaaminen jatkuvat aikuisuuteen, mutta osalla liiallinen käyttö lievenee iän karttuessa ja nuoren itsesäätelyn ja kontrollin kehittyessä.
Yksinäisyys voidaan ymmärtää sosiaalisten kontaktien puuttumisena tai emotionaalisena kokemuksena yksin jäämisestä ja läheisten ihmissuhteiden puuttumisesta. Yksinäisyys voi olla ajoittaisia yksinäisyyden tunteita esimerkiksi elämänmuutosten yhteydessä, mutta toisaalta se voi olla myös pitkäkestoinen emotionaalinen kokemus, jolla voi olla merkittäviä kielteisiä vaikutuksia yksilön hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Pitkäkestoinen yksinäisyys vaikuttaa myös aivoihin aktivoiden samoja aivoalueita kuin fyysisen kivun kokeminen.
Ei ole yllätys, että sosiaalisen kanssakäymisen ja yhteenkuuluvuuden kaipuu ajaa nuoria (ja muidenkin ikäryhmien edustajia) internetin, somen ja pelien pariin. Jotta ongelmalliseksi äityvää netinkäyttöä ja pelaamista voidaan tehokkaasti ehkäistä, pitäisi pyrkiä tunnistamaan ja ehkäisemään erilaisia käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä, kuten yksinäisyyttä. Korona-aika tuo tietenkin omat haasteensa yksinäisyyden ehkäisemiselle. Yle uutisoi viime viikolla, että Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksen (2020) mukaan nuorten elämään tyytyväisyys on alempana kuin koskaan aikaisemmin Nuorisobarometrin mittaushistorian aikana, eli vuodesta 1997 lähtien. Yhtenä merkittävänä tekijänä elämään tyytyväisyyden laskulle tutkimus mainitsee kaverisuhteet, joihin sosiaalisten kontaktien rajoittaminen totta kai voi vaikuttaa.
On ymmärrettävää, että sosiaalinen eristäytyminen voi johtaa siihen, että kasvokkaisen vuorovaikutuksen puutetta pyritään kompensoimaan internetin välityksellä tapahtuvalla vuorovaikutuksella. Yhdessä pelaaminen ja sosiaalinen media tuovat parhaimmillaan vuorovaikutusta ja yhteisöllisyyttä elämään, mutta pidemmän päälle kanssakäyminen muiden ihmisten kanssa ei saisi rajoittua pelkästään virtuaalimaailmaan.
Tykkäilyn sijaan soisinkin kaikkien meidän etsivän myös muita, aktiivisempia tapoja löytää yhteys toisiin ihmisiin. Pysähdy rupattelemaan naapurin kanssa, soita ystävälle tai sukulaiselle, hymyile ja tervehdi myyjää kaupassa. Internetin ulkopuolinen maailma on pullollaan mahdollisuuksia kohtaamiselle.
Saara Kultamaa, Pelituki
