Joulu on rauhan ja rakkauden aikaa, ainakin naistenlehtien otsikoiden perusteella. Paketteihin kääritään toiveita ja unelmia, hyvää oloa, kaipuuta ja sopua. Paketeista kuoriutuu tekemistä, ajanvietettä ja keskustelua, joskus jopa riidaksi asti.
Paperi rapisee, kun kynnet nyppivät teippejä ja lahjanarut saksitaan, revitään tai nyplätään varovasti auki. Kukin tavallaan ja innostuksen mukaan. Uusi peliohjain, paremmat kuulokkeet, lahjakortti, jolla voi ostaa sisältöä ja tekemistä ja uudenkarhea keltainen Nintendo Switch. Monen lahjansaajan unelmasetti!
Joulupukki jatkaa lahjasäkin läpikäymistä ja ojentaa seuraavaksi litteän, kiiltävän 256 gigatavun unelman vanhemmalle.
– Oi, ihanaa, tässä on todella tarkka etu- ja takakamera – tällä kehtaa tehdä töitä ja mikä näyttö, kiitos Pukki!
Onnen kilahduksia ja tuskan hikeä. Ajatukset harhailevat, tekee mieli sanoa se ääneen nyt heti. Tästä tulee riitaa, joka kerta.
– Mitä jos ei aloitettaisi sen uuden puhelimen asentamista nyt aattoiltana vaan vasta huomenna? Juteltaisiin ja pelattaisiin tätä korttipeliä, jonka pukki toi isälle.
Monen perheen ja itsekseen joulua viettävän arki ja joulun aika täyttyy ”Netflixistä”, kuvien jakamisesta, pelaamisesta, somettamisesta ja tekniikan ihmettelystä. Media mahdollistaa monta hyvää kohtaamista ja yhdessä oloa, mutta toisinaan on myös hyvä uskaltaa rauhoittua tekniikan ja digisisällön ulkopuolelle.
– Kyllä se puhelin odottaa huomiseen, ja niin tekee ne muutkin pukin tuomat lahjat. Mitä jos nuoriso ottaa lyhyen pelisetin ja testaa yhdessä hetken, ja sen jälkeen putsataan pöytä ja aloitetaan korttipeli.
Se, mitä pukki ei aina muista tuoda kauniiseen lahjapaperiin paketoituna, on perheen ja parisuhteen yhteiset digisäännöt, vaikka osa vanhemmista ja kumppaneista niin toivookin. Puhelin saattaa valua mukaan ruokapöytään, se on mukana sängyssä kolmantena osapuolena nukkumaan mennessä ja noustessa. Venähtäneet peliajat vaikuttavat muiden suunnitelmiin ja riitahan siitä saattaa syntyä, oli pelaaja sitten aikuinen tai lapsi.
”Odota hetki, mä kirjoitan tän ensiksi loppuun” on varmasti tuttu lause jokaiselle lapselle ja nuorelle, kun vanhemmalla on parempaa tekemistä, eikä tämä kykene keskeyttämään puhelimen näpräämistä.
Joulu täyttyy unelmista. Osalle unelmat ovat uusi peli tai törkeän tarkka mikrofoni, toisille hetki yhteistä aikaa ilman aikatauluja ja vaateita.
Uskallatko olla ilman puhelinta ja pelejä hetken jouluna ja tunnustella miltä hetki tuoksuu, kuulostaa ja tuntuu? Onko se tyhjä vai täynnä? Toisaalta on hyvä pitää mielessä, että vaikka itselle joulu olisi rauhoittumisen aikaa, saattaa pieni pelisetti tai ystävien kanssa chattailu tuoda iloa juuri siihen hetkeen.
Kiitos sinulle, että muistat keskustella perheen ja kumppanin sekä itsesi kanssa omista toiveistasi ja siitä, mikä sinulle on tärkeää. Rauha tulee luottamuksesta, pienistä asioista ja juuri se korttipelisessio saattaa olla joulun kohokohta, kun jokainen saa osallistua omalla tavallaan.
Minä kiitän, kumaran ja testaan, miltä tuntuu olla somen ulottumattomissa joulun alla. Toivotaan, että testi onnistuu. Jos ei, tulen ehkä käymään ”Some mielessä” -sisällön läpi ja pohdin mistä kiikastaa.
Annukka Såltin, Pelituen asiantuntija
