Viime aikoina olen haaveillut digivapaista tiloista. Siis sellaisista ajoista ja paikoista, joissa puhelimet, tietokoneet, televisiot ja pelikonsolit eivät pyrkisi täyttämään olemista ja ajattelua informaatio- ja ärsyketulvallaan. Tiloista, joissa malttaisimme keskittyä enemmän siihen, mitä fyysisessä ympäristössämme tapahtuu, ja joissa voisimme rauhoittua käsillä olevan tekemisen ja hetken äärelle.
Tähän alkuun on mielestäni tärkeää sanoa, ettei digivapaista tiloista haaveilu tarkoita sitä, että digilaitteet olisivat mielestäni jotenkin huono tai paha asia. Kyllä minustakin on mukavaa pelata, katsoa sarjoja suoratoistopalveluista ja selailla satunnaisesti kauniita kuvia somessa. Kaikelle on kuitenkin oma aikansa ja paikkansa. En usko olevani ainoa, joka kaipaa välillä enemmän selkeyttä ja yhteen asiaan keskittymistä kerrallaan ja vähemmän sitä, että digisisällöt tunkevat tajuntaan tilanteessa kuin tilanteessa. Minun haaveiluni digivapaista tiloista eivät kuitenkaan välttämättä vastaa sinun käsitystäsi siitä, millaisissa hetkissä puhelimia tai muita laitteita on mukavaa käyttää, ja se on todella ok. Jokaisella olkoon omat haaveensa tässäkin asiassa.
Mutta sitten niiden haaveiden pariin!
1. Ruokahetket
Minusta olisi ihanaa, että ruokapöydät ja ruokahetket olisivat digivapaita, olipa kyse ravintolasta, kahvilasta tai kotikeittiöstä. Olisipa mahtavaa, jos syödessä malttaisimme keskittyä siihen, miltä ruoka maistuu, tuntuu ja näyttää, tai suoda mahdolliselle ruokaseuralle jakamattoman huomiomme. Uskon, että osaisimme arvostaa ruokaa enemmän, jos keskittyisimme syömiseen, emmekä puuhaisi samalla jotakin muuta. Videot, kuvat ja uutiset voivat kyllä varmaan odottaa sen lyhyen hetken, jonka ruokailun parissa vietämme.
2. Tilat, joissa nukutaan
Kotona digivapaita tiloja voisivat myös olla makuuhuoneet tai muut tilat, joissa nukutaan. Tätä olen noudattanut omassa kodissani itseasiassa jo pidemmän aikaa. Muutoksen mahdollisti niinkin yksinkertainen asia, kuin puhelimesta erillisen herätyskellon ostaminen, mitä suosittelen ihan kaikille. On vaikeaa kuvitella palaavansa koskaan siihen, että illalla viimeinen ja aamulla ensimmäinen näkemäni asia olisi puhelimen ruutu!
3. Autot
Jos minä saisin päättää, myös autot olisivat digivapaita, eivätkä vain kuskien osalta vaan myös matkustajien. Etenkin tästä kohdasta monet ovat varmasti eri mieltä, koska hyvin tyypillisesti matkustaessa aikaa kulutetaan puhelimen, tabletin tai pelikonsolin parissa. Autossa matkustaminen on kuitenkin loistava mahdollisuus antaa itselleen lupa tylsistyä! Matkustaessa voi antaa mielikuvituksen laukata ja luovuuden kukkia, kun ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin ehkä katsella ikkunasta ulos (paitsi tietysti jos ajat autoa itse, jolloin toivottavasti keskittymiskykysi on turvallisessa ajamisessa). Toinen erinomainen matkustusaktiviteetti on jutella kanssamatkaajien kanssa.
4. Elämykset
Haaveilen myös siitä, että tietyt elämykselliset tapahtumat kuten vaikkapa konsertit, olisivat digivapaita, tai sanotaanko että ainakin osallistujien puolesta puhelin- ja kameravapaita. Nuorempana tuntui kovin tärkeältä saada konserteista kuvia ja videoita. Jälkeenpäin en koskaan katsellut näitä heilahtaneita ja suttuisia räpsyjä tai kuunnellut surkealla äänenlaadulla tallentuneita videoita. Saatoin myös harmitella, miten vähän jälkikäteen muistin keikasta, koska olin elänyt sitä enemmän tai vähemmän puhelimen ruudun läpi. Elämykset on tarkoitettu ennen kaikkea elettäviksi ja koettaviksi, ei tallennettaviksi ja jälkikäteen katseltaviksi.
5. Luonto
Myös luonto on haaveideni digivapaa tila. On upea tunne viettää aikaa syvällä metsässä tai keskellä tuntureita, missä puhelimet eivät toimi, vaikka haluaisi. Tällaiset paikat alkavat olla harvassa, ja yhä useammin vaaditaankin omaa halua jättää puhelin kokonaan kotiin, tai vaihtoehtoisesti repun pohjalle hätätapauksia varten. Haaveilen siitä, että malttaisimme pysähtyä luonnon kauneuden äärelle ilman, että sitä tarvitsisi koko ajan taltioida ja jakaa muille. Luonnon kanssa pätee mielestäni sama kuin edellisen kohdan elämyksissä: monet luontokokemukset muistaa vahvemmin, kun huomio on ollut elettävässä hetkessä, ei puhelimen tai kameran ruudulla.
Huomaan pääseväni vasta vauhtiin haaveilussani! Mitä jos kaupat olisivat digivapaita? Tai työpaikkojen taukotilat? Voisiko suurin osa kodista olla digivapaata aluetta, ja vain tietyissä tiloissa pelattaisiin, käytettäisiin puhelinta tai katsottaisiin telkkaria? Entäpä jos sunnuntai olisi kokonaisuudessaan digivapaa päivä?
Aloittaessani kirjoittamaan digivapaista tiloista, lähtökohtani haaveilulle oli hyvin konkreettinen: millaisissa tilanteissa en toivoisi digilaitteita käytettävän lainkaan. Mutta nyt huomaan, että oikeastaan haaveilen todellisuudessa vain siitä, että emme antaisi puhelimien, ilmoitusten, somen, pelien ja videoiden kaapata huomiotamme hetkissä, jotka ansaitsevat meidän keskittymiskykymme ja huomiomme. Että olisimme enemmän läsnä toinen toisillemme, tutuille ja välillä tuntemattomillekin. Ehkä haaveilen ennen kaikkea siitä, että kaikella olisi oma aikansa ja paikkansa, emmekä pyrkisi jatkuvasti tekemään montaa asiaa yhtä aikaa tai olemaan (vähintäänkin ajatuksen tasolla) monessa paikassa yhtä aikaa.
En haluaisi elää kokonaan ilman puhelinta, tietokonetta tai televisiota. Haaveilen kuitenkin siitä, että digisisällöt eivät olisi osa jokaista hetkeä vaan että niille olisi oma selkeä aikansa ja paikkansa. Haaveideni digivapaat tilat eivät varmastikaan tule koskaan olemaan aidosti digivapaita, mutta onneksi voin itse toimia haaveideni mukaisella tavalla ja lisätä (digi)hyvinvointia arkeeni. Ja niin voit sinäkin, mitkä ikinä toiveesi puhelimen käytölle, pelaamiselle tai somelle ovatkaan.
Saara Kultamaa, Pelituki
